Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

En vaihtaisi pionia ja pottumaata kioskiin kulman takana

Paljonko täältä on matkaa kauppaan, kysyvät vieraani toisinaan. Ihmettelen kysymystä. Eikö kysyjä näe, mitä minulla on kaupan sijasta: luontoa ja tilaa touhuta. Voin mennä työpäivän jälkeen ulos niin, ettei minun tarvitse poistua kotoa ja ottaa lompakkoa mukaan eikä naapuri kurkista vieressä puuhiani. Maalla ei ole koskaan tylsää, siitä pitävät talo, piha ja lähiluonto huolen – koronaepidemiankin aikana. Monet haluavat asua kaupungissa, ja monen on vaikkapa työhön, talouteen tai ikään liittyvistä syistä tehtävä niin. Tämän tietenkin ymmärrän, ja tiedän, että kaupunkien pientaloalueetkin mahdollistavat esimerkiksi kotitarveviljelyn. Sitä kuitenkaan en ymmärrä, että kaupungissa asumista tunnutaan pidettävän jotenkin parempana tai tavoiteltavampana kuin eloa maalla. En vaihtaisi hiljaisuutta ja väljyyttä, syreenejä ja pioneja, kasvihuonetta ja vapaana pihassa kulkevaa koiraa siihen, että minulla on lyhyt matka leffaan ja kioskille. Työmatkani Tampereelta kotiin kestää 25 minuuttia – saan siis kaiken edellä mainitun samassa ajassa kuin kestää matka moniin Tampereen kaupunginosiin. Toistaiseksi en ole keksinyt maalla asumisesta muuta miinusta kuin sen, että autoihin kuluvalla summalla tekisi paljon muuta kivaa. Maalla asumisesta elää harhaluuloja. Maalainen on juntihko – niin kuin 30 kilometriä Tampereesta erottaisi sivistyksestä tässä median, internetin, auton ja lentomatkojen maailmassa, ja elo Nokian tai Tampereen pientaloalueella antaisi merkittävästi laajemman maailmankuvan. Maalla kaikki tietävät toistensa asiat. Useimmat maalaiset kuitenkin käyvät nykyään töissä muualla. He lähtevät aamulla ja palaavat illalla. Eivät he ehdi kytätä naapurin tekemisiä eikä toisen pihaan yleensä edes yletä näkemään, vaikka haluaisikin. Haitallinen on kuva, että elo maalla on ainaista ihanaista yrttiviljelyä ja lampaiden keritsemistä tai askeettisuutta ilman sisävessaa. Se voi luoda huolta, että asuakseen maalla on oltava ihmeellisen kätevä. Ei tarvitse, joskin puuhakkaasta luonteesta on apua. Luulenpa, että koronaepidemia ja kaupunkilaisten eteen levittäytyvät somejaot kanoista ja kasvihuoneesta lisäävät vaivihkaa kiinnostusta maalaiseen elämäntapaan. Siksi en haluaisi, että maalle rakentaminen tehdään niin hankalaksi, että siitä pääsevät nauttimaan vain maalle syntyneet ja ne, joilla on varaa hankkia kaupunkiasunnon lisäksi vapaa-ajan asunto. Asutuksen suuntaamista keskustoihin perustellaan hiilineutraaliustavoitteilla ja kunnille kustannustehokkaalla yhdyskuntarakenteella. Jos kuitenkin vain nämä otetaan johtotähdiksi, silloin kaupunkienkin kaavoituksen perusteita tulee muuttaa, unohtaa pientaloalueet ja sulloa kaikki kerrostalokennoihin. On muitakin arvoja. Oma puutarha, yhteys luontoon ja omaehtoinen puuhailu edistävät onnellisuutta, hyvinvointia, työstä palautumista ja terveyttä. Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.