Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Eurovaalikone Eurovaalit Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Äidistä tuli oudon väsynyt ja puhumaton – Sairastuminen surettaa, mutta hoitolinjaukset suorastaan järkyttävät

Perjantaina illansuussa soitin ambulanssin ja hänet vietiin 60 kilometrin päähän Acutaan. Sieltä hänet oli siirretty yöllä kotikuntamme terveyskeskuksen osastolle. Aamulla minulle soitettiin, että äitiä lähdetään viemään takaisin Acutaan. Paikallisessa terveyskeskussairaalakampuksessa päivystävänä toiminut vuokralääkäri selitti minulle hienosti, että erikoissairaanhoidossa äidilleni pitää aloittaa epilepsialääkitys. Aamupäivällä TAYSin neurologi soitti tiedoksi, että mitään epilepsialääkitystä ei tarvita, kyse on vain natriumarvoista, ja pään kuva on siisti. Sitten äiti kärrättiin iltapäivällä takaisin terveyskeskuksen osastolle. Pari päivää seurasin sydän kylmänä, hoitaako äitiäni lääkäri ollenkaan. Parin päivän päästä alkoivat kouristukset, joiden annettiin jatkua yön yli seuraavaan päivään asti. Kammottavinta oli nähdä äiti hiestä märkänä. Vaadin hoitohenkilökuntaa ja lääkäriä aloittamaan epilepsialääkityksen välittömästi suoneen. Sen jälkeen äiti nukkui vuorokauden, minä aikana lääkäri antoi ymmärtää, että kuolema on todennäköinen. Kun äiti alkoi lääkityksen johdosta virkistyä, lääkäri häipyi jonnekin ja joku toinen lääkäri tuli tilalle. Kun kyselin, miksi lääkityksen aloittamisessa viivyteltiin, en saanut mitään sellaista vastausta, jonka avulla voisin uskoa, että äitiäni edes yritettiin pelastaa. Uskon vahvasti, että lääkityksen viivytys aiheutti äidilleni vaurioita, jotka tulevat huomattavasti haittaamaan hänen loppuelämäänsä. Olen surullinen äitini sairastumisesta, mutta yleisistä hoitolinjauksista olen suorastaan järkyttynyt.