Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Nyt tarvitaan apua, jotta kaikki voivat pitää yhteyttä toisiin ihmisiin

On hienoa seurata ihmisten valtavaa auttamishalun heräämistä ja myötätuntoa lähimmäisiä kohtaan. On kuitenkin vielä paljon ihmisiä, joihin apu ei yllä. Hoivakoteihin, sairaaloihin ja palvelutaloihin on jäänyt suuri joukko vanhuksia, pitkäaikaissairaita ja vammaisia. Kaikilla ei ole teknisiä laitteita, joilla pitää yhteyttä toisiin ihmisiin. He eivät pysty seuraamaan tapahtumia, eivätkä olemaan yhteydessä läheisiinsä. Ehkä kukaan ei ole vielä osannut heille edes selittää, miksi kukaan ei enää tule käymään. Tiedän, että he ovat riskiryhmää. Samoin tiedän, että heitä hoitaa ammattitaitoinen ja kaikkensa yrittävä henkilökunta. Vapaaehtoisten apu on kuitenkin ollut arkenakin tarpeen. Nyt se on pois. Tiedän, mistä puhun, koska olen itsekin vaikeasti vammautunut. Olen maannut elämästäni vuosia sairaalassa toimettomana vailla laitteita, joilla pitää yhteyttä läheisiin tai tehdä muuta. Sairaaloihin ja laitoksiin yksinäisten ihmisten luo on toimitettava laitteita, joita he pystyvät käyttämään, ja tulkkeja, joiden kanssa he pystyvät kommunikoimaan. Muutenkaan riskiryhmiin kuuluvien kuntoa ei saa heikentää keskeyttämällä kuntoutusta vallan. Ohjeet liikunnan tärkeydestä ja lihaskunnon ylläpitämisestä pitää saada kaikkien niiden tietoon, jotka näitä ohjeita pystyvät ja jaksavat noudattaa. Niitä jotka eivät itse pysty, täytyy auttaa. Miksi on mahdotonta, että tulkit, avustajat ja omaisetkin peseytyvät ja suojautuvat samoin kuin hoitajat? Liikkuuhan suljetuista ovista jatkuvasti paljon vaihtuvia työntekijöitä, siivoajia, keittiöhenkilökuntaa ja huoltohenkilökuntaa. Vammaisjärjestöt ja muut eivät nyt pysty toimimaan ja kokoontumaan, eivätkä voi huolehtia tehtävistään. Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien mallimaassa, apua tarvitsevia ihmisiä ei saisi jättää oman onnensa nojaan.