Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Miksi toimittaja kysyy mielenosoituksen kävijämäärästä eikä sen aiheesta?

Toimittaja tunnetaan usein vaikeana ihmisenä. Se on korostunut erityisesti tänä vuonna, kun toimittajat ovat törmäilleet sairaanhoidon ammattilaisten kanssa. Toimittajille kaikki asiat ovat lähtökohtaisesti julkisia. Terveydenhoitoalalla kaikki potilaisiin liittyvä on lähtökohtaisesti ei-julkista tietoa. Siitä huolimatta yhteinen sävel on kiitettävän usein löytynyt, kun tavoite on yhteinen. Tavoitteena on jakaa sellaista tietoa, joka hyödyttää lukijoita ja hidastaa koronaviruksen leviämistä. Nyt eletään vaihetta, jossa lieventyvät rajoitukset on aiempaa helpompi kyseenalaistaa. Yleensä toimittajien on helpompi löytää yhteinen sävel mielenosoittajien kanssa kuin terveydenhuollon ammattilaisten kanssa, sillä lähtökohtaisesti sekä media että mielenosoittajat haluavat tuoda asioita julkiseen keskusteluun. Black Lives Matter -mielenosoituksen yhteydessä minulta kysyttiin, miksi kysyn vain koronarajoituksista, enkä mielenosoituksen sisällöstä. Kyseessä on kaksi eri asiaa, eikä koronaviruksen käsittely sulje pois mielenosoituksen ydinsanomaa. Minusta mielenosoituksen ydinsanoma on kenelle tahansa hyvin selkeä, ja se löytyy perustuslaista: "Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella." Perustuslain sisältö on niin selkeä, että minulle on mysteeri, miten perustuslaki tuppaa unohtumaan niin kansalaisilta kuin hallitukseltakin. Siitä on hyvä muistuttaa tasaisin väliajoin. Usein mielenosoitus on siihen hyvä keino. Miksi sitten keskityin mielenosoituksen aiheen sijaan kävijämääriin? Siksi, että olen kevään tehnyt töitä sen eteen, että tarjolla olisi luotettavaa tietoa koronaviruksen leviämisen hidastamisesta. Yli 500 hengen kokoontuminen on tartuntaketjujen jäljittäjän pahin painajainen. Jos tilaisuudessa on yksikin tautitapaus, lähikontaktien kartoittaminen ja etsiminen vie tuhottomasti aikaa. Kun aikaa kuluu, virus voi levitä takaisin maaliskuun lukemiin. Suurtapahtuma voi pahimmillaan laittaa käyntiin toisen virusaallon, mitä on pelätty maailmalla. Ymmärrän, että perustuslain rikkominen syrjinnällä on vakava asia ympäri maailmaa ja ymmärrän, että toimiin on tartuttava heti, koska muuten niihin ei tartuta lainkaan. Silti en ymmärrä sitä, miksi mielenosoitus olisi ainoa tie muutokseen näinä aikoina, kun kokoontumista kehotetaan välttämään. Taannoisella juttukeikalla vaihdoimme haastateltavan kanssa rooleja, ja hän halusi haastatella minua. Kysymys kuului: – Miksi halusit toimittajaksi? Vaikeina päivinä mietin itsekin, miksi oikein halusin toimittajaksi. En varsinaisesti nauti siitä, että haastateltava lyö luurin korvaan tai joudun esittämään kysymyksiä, joihin haastateltava ei halua vastata. Ryhdyin toimittajaksi siksi, että haluan ottaa selvää tärkeistä asioista ja vaikuttaa niihin. Hankalat haastattelut ovat minun tapani mennä torille ja käsitellä niitä joskus epämiellyttäviäkin asioita, jotka kaipaavat julkisuutta. Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.