Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Ajanviete Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Klaus Härön uutuus on kevyt elokuva raskaista ajoista

Miten suru kannetaan talosta pois? Pappi sanoo, että käsipelillä, kourallinen kerrallaan. Vanha Nisse ei päästänyt surua edes sisään silloin kun vaimo sairasti. Ja nyt kun Leila on kuollut, Nisse karauttelee vanhalla vihreällä pakullaan surua karkuun kylille. Hautausasioissa on niin paljon touhua ja toimitettavaa. Linnunpönttöjäkin pitäisi laittaa. Onhan kevät. Klaus Härön ruotsinkielinen elokuva pyörii pienessä piirissä Porvoon seudun maalaismaisemissa. Nissen hahmo on vahvasti paikallinen, mutta varmasti jokainen tuntee ihmistyypin: vanhan jäärän, joka tietää kuinka asiat kuuluu hoitaa. Omista ja lähimmäisten tunteista tällaisella ja joka paikan nikkarilla on sen sijaan korkeintaan kalpeita aavistuksia. Jokainen taitaa myös arvata, millaisiin tunnelmiin Härö elokuvansa päättää. Hän on niitä ohjaajia, joilla tunnollisesti on aina sydän paikallaan ja toivon eväät povitaskussaan. Kaikkein kylmimpiin pohjavesiin ei mennä tälläkään kertaa. Nissen mielen solmut saadaan kuitenkin uskottavasti näkyviin. Ohjaajan mukaan Elämää kuoleman jälkeen pohjautuu hänen omiin kokemuksiinsa. Sekin on helppo uskoa. Vanhan mineriittitalon asukas ja yksityiskohdat huokuvat elettyä elämää ja sen menetystä: läsnä- ja poissaoloa. Inhimillisyys paljastuu Peik Stenberg puhisee vahvan roolin Nissenä, joka yhtä aikaa sysii lähimpiä ihmisiä loitommalle ja tarvitsee näitä mitä kipeimmin. Pienet, tarkat tujaukset huumoria ja ahdistusta paljastavat kuitenkin hänen inhimillisyytensä. Inhimillistä on myös se absurdi tarmo, jolla hautajaisten alla tartutaan sivuseikkoihin: kutsumisiin, kukkiin, tarjoiluihin ja voileipäkakkuihin. Härö näyttää, kuinka taustalla on pelko omien tunteiden kohtaamisesta. Martin Paul on Nissen poika Stefan joka on varttunut aikamieheksi mielensä- ja mieltenpahoittajan huushollissa. Rakkaus ja turhautuminen vuorottelevat ohjaajan alter egossa niin, ettei sitä ole tarvis paljon sanoiksi pukea. Lena Labartin esittämä Elsa tietää niin ikään mitä odottaa, kun tulee tukemaan isoveljeään menetyksen hetkellä. Elämää kuoleman jälkeen on kevyt elokuva raskaista ajoista, jotka meistä itse kukin joutuu jossakin vaiheessa kohtaamaan. Silloin olisi parempi olla läsnä. Oikaisu 10.3: Korjattu näyttelijä Leena Labartin nimen kirjoitusasu. Jutussa oli erheellisesti taivutettu nimi Labbartin.