Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Yksikään ihminen ei ole saari, ei edes äärisurvivalisti: Tara Westover on hieman toisenlainen Ingallsin Laura

Kirjat ovat loistava tapa kurkistaa kupliin, missä itse ei liiku. Nyt olen uppoutunut äänikirjana amerikkalaisen naisen, Tara Westoverin muistelmiin, joissa hän kuvaa seikkaperäisesti elämäänsä lapsuutensa Idahossa. Paikoin Taran lapsuus vaikuttaa suorastaan idylliseltä. Pienenä hän saa kirmailla vapaana ja kerätä äitinsä apuna yrttejä. Kotikaupungissa asuu vain 250 ihmistä. Vuorten lumikuvioista katsotaan, milloin kevät on koittanut ja kesäisin säilötään persikoita. Taralla on läheiset suhteet perheeseensä. Isällä riittää elämänohjeita seitsemälle lapselleen, hieman niin kuin Charles Ingallsilla oli tyttärelleen Lauralle 1870-luvun Minnesotassa. Tärkein niistä on, että luottaa Jumalaan. Jumala tietää, mikä ihmiselle on parhaaksi. Tara ei tiedä tarkalleen, milloin on syntynyt, koska hänelle ei ole hankittu syntymätodistusta. Isän mielestä Illuminatin juonilta välttyy vain, kun on mahdollisimman vähän tekemisissä viranomaisten kanssa. Tulevia aikoja varten lapsille opetetaan morseaakkosia, opiskellaan mormoniraamattua ja hankitaan kotiin runsaasti aseita. Taran isä on kiihkouskovainen, mutta hänellä on myös mielenterveysongelmia. Lääkäriin perheessä ei lähdetä edes silloin, kun äiti saa vakavan aivovamman. Sairaudet hoidetaan homeopatialla. Lukemaan Tara oppii isoveljensä opettamana. Tyler-veli opastaa hänet myös musiikkiin, mistä on iloa silloin, kun isä kieltää tytöltä tanssin "porton" toimintana. Äiti on miehensä tukena, sillä niin kunnon nainen vakaumuksellisessa perheessä toimii. Ollessaan kymmenvuotias Tara alkaa työskennellä isänsä romuttomassa. Hän lajittelee metallia ilman suojakäsineitä ja kypärää, sillä ne olisivat uhmaa Jumalaa kohtaan. Hätkähdyttävän muistelmista tekee, se että Tara Westover ei ole syntynyt keskiajalla, ei edes 1800-luvulla, eikä kasvanut äärimuslimien keskuudessa. Hän on syntynyt Yhdysvalloissa vuonna 1986. Hän voisi olla satuolento tai ainakin äärimmäinen poikkeus, elleivät salaliittoteoriat, uskomuslääkintä, sivistys-, viranomais- ja rokotevastaisuus lisääntyisi erikoisesti muuallakin. Taran isä on kiihkouskovainen, mutta hänellä on myös mielenterveysongelmia. Lohdullista muistelmissa on se, että miten paljon isä yrittääkään eristää lapsensa muusta maailmasta, se ei onnistu edes kodissa, jossa ei saa käydä kouluja, ei katsella televisiota, ei lukea lehtiä, eikä käyttää internetiä. Yksi toisensa jälkeen lapsiin iskee kaipuu oppia maailmasta ja saada tietoa, päästä muiden joukkoon. Taran kävi lopulta hyvin. Hänestä tuli aatehistorian tutkija, vaikka esimerkiksi holokausti on asioita, joista hänelle ei koskaan lapsena kerrottu. Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.