Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Viljelytukea saavat tilat vähenivät tuhannella – Maatalouden kannattavuus keskimäärin heikkoa, viljelytukia maksettiin Suomessa viime vuonna yli 1,7 miljardia euroa

Viljelijätukia maksettiin viime vuonna Suomessa yhteensä vähän vajaa 1,76 miljardia euroa. Tukea saavia maatiloja oli noin 53 000. Tukisumma pysyi vuoden 2017 tasolla. Tukea saavia tilojen määrä on kuitenkin vähentynyt noin tuhannella. Ruokaviraston julkistamien tilastojen perusteella tilojen määrä vähenee vuosi vuodelta. Vuosina 2016–2017 pudotus oli lähes 1 500 maatilaa. EU:n viime vuonna maksama tukiosuus kaikista maatalouden ja maaseudun tuista oli 888 miljoonaa euroa ja kansallisen tuen siivu 1,13 miljardia euroa. Luomuun siirtynyt 1 400 hehtaaria viljelevä Niko Ahlqvist Vihdistä pysyi viljelijätukitilaston ykkösenä. Maatalouden kannattavuus keskimäärin heikkoa Vaikka tukilistojen kärkipään summat kuulostavat numeroina isoilta, maatalouden kannattavuus on ollut viime vuosina keskimäärin heikkoa. Maatalouden tulonmuodostusta selvittänyt vuorineuvos Reijo Karhinen esitti yhtenä tulevaisuuden mallina 20 000 euron myyntitulorajaa tukien saannille. Jos tuo rajaus tulisi käyttöön, laskisi tukea saavien maatilojen määrä entisestään, jopa alle puoleen nykyisestä. Tämä arvio perustuu Luonnonvarakeskuksen (Luke) kannattavuuskirjanpidon aineistoon. –20 000 euron myyntitulorajoilla 57 prosenttia tiloista eli reippaasti yli puolet nykyisistä tiloista jäisi ilman tukia, Luken tutkimusprofessori Jyrki Niemi sanoo. Tukia näennäisviljelystä aktiivituotantoon Karhisen esityksen taustalla on halu tukien suuntaamisesta niin sanottuun aktiivituotantoon näennäisviljelyn sijaan. Näennäisviljelystä puhutaan muun muassa silloin, kun viljelyyn ja tukien saantiin ei ole sidottu sadonkorjuuvelvoitetta. –Mitä tulee yleisesti tähän tukien suuntaamiseen niin sanottuun aktiivituotantoon, niin suhtaudun tällaisiin hallinnollisesti määrättyihin tulorajoihin suurella varauksella. Tällaisista tulo- ja tukirajoista, olivat ne sitten minimi- tai maksimitasoja, syntyy helposti keinotekoisia rajoja, jotka alkavat ohjata toimintaa, Niemi pohtii. Hän muistuttaa, että Suomi on jo nyt maksanut tukia mahdollisimman paljon aktiivituotantoon sidottuina. –Koko kansallisen tuen potti on aktiivituotantoon sidottua ja merkittävä osa EU:n kokonaan maksamista tuista. Kansallinen tuki eli noin 323 miljoonaa euroa on pääosin kotieläintukea, joka maksetaan tuotetun maitomäärän tai kotieläinten lukumäärän mukaan. EU:n linjaa on noudatettava Niemen mukaan tukirajaa tuskin edes saataisiin läpi EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa. –EU:n uuden ohjelmakauden valmistelussa painotukset ovat ympäristö- ja ilmastoasioissa sekä pienimuotoisen maatalouden tukemisessa. Täysin EU-linjasta poikkeavaa ratkaisua tuskin saataisiin Brysselissä läpi. Komissiohan on päinvastoin ehdottamassa, että suorien tukien euromäärälle pitäisi asettaa maksimitaso. Suomi joutui aiemmin luopumaan muun muassa periaatteesta, jossa tukea ei maksettu eläkeikäisille viljelijöille, koska komission mielestä tällaista rajanvetoa ei voitu sallia. –EU:n tuella ei haluta kannustaa tuottamiseen, vaan ruuantuotannon tason halutaan määräytyvän markkinoilla kysynnän ja tarjonnan kautta. Tukipolitiikalla halutaan ennemminkin pitää pellot tuotantokunnossa, Niemi sanoo.