Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Vaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Ei ihme, että nuoria ahdistaa, kun on jatkuvasti tehtävä tulevaisuuteen vaikuttavia valintoja

Nykylukiolaisia kuunnellessani tunnen itseni onnekkaaksi, kun kävin kouluni vuosikymmeniä sitten. 16-vuotiaana lukioon mennessäni valitsin kieli-, reaali- ja matikkalinjan välillä. Sen jälkeen oppiaineet oli puolestani päätetty. En juuri vaivannut päätäni tulevan ammatin pohtimisella. Nyt peruskoulun päättävällä olisi hyvä olla mielessään ainakin jokin suunnitelma lukioon mennessään. Eteen tulevat nimittäin heti paitsi oppiaineiden myös sen valinta, kuinka monta kurssia kutakin ainetta tahtoo opiskella. Sitten on vielä saatava lukujärjestykseensä mahtumaan haluamansa kurssit. Nämä valinnat ennakoivat sitä, mitä aineita kirjoitat ylioppilaskokeissa. Ainevalinnoilla taas on merkitystä, kun haet opiskelupaikkaa. Moni lukiolainen kokee valinnat juuri siksi vaikeina, vaikka opinto-ohjaajat lohduttavatkin, ettei tulevaisuuttaan voi pilata ”väärillä” valinnoilla. Lukio- tai ammattiopintojaan voi aina täydentää ja alaa vaihtaa. Lohduttautua voi tietysti myös ajatuksella, johon törmäsin eräässä kirjallisuuden klassikkoteoksessa. Elämä jää aina luonnokseksi, koskaan siitä ei synny valmista taulua. Yhtä oikeaa vaihtoehtoa ei siis edes ole. Tuoreen tutkimuksen mukaan nuorten ahdistus, huono itsetunto ja tunne-elämän häiriöt ovat lisääntyneet rajusti, vaikka päihteiden käyttö on vähentynyt ja suhteet vanhempiin ovat kunnossa. Aamulehden haastattelussa Taysin nuorisopsykiatrian vastuuylilääkäri Riittakerttu Kaltiala-Heino ( AL 4.3.2019) kertoi , ettei hänen tutkimusryhmänsä ole löytänyt selittävää tekijää häiriöiden lisääntymiselle. Hän ehdottaa syyksi suorituspaineiden kasvua. Koulussa on yhä aiemmin osattava tehdä oikeita valintoja tulevaisuutta varten. Nuorilta odotetaan itseohjautuvuutta, vaikka se on monelle vaikeaa. Kuinka vaikeaa tässä elämässä ylipäätään on tehdä ”oikeita” valintoja? Miltä sitten valintojen tekeminen tuntuu 15–16-vuotiaasta, joille aikuisuuskin saattaa vielä kajastaa kaukaisena? Toimittaja Juuso Määttänen pohtii Suomen lukiolaisten liiton kustantamassa Improbatur-lehdessä (1/2019), miksi millenniaaleista eli 1980-luvun puolivälin ja 1990-luvun puolivälin välillä syntyneistä on tullut burnout-sukupolvi. Hänen mukaansa heistä on tehty sellainen. Koko aikuisikä heille on hoettu, kuinka vaikeaa heidän työllistymisensä on. Kun nuoret sitten ovat päässeet töihin, heidän on pitänyt pyrkiä tekemään töitä enemmän kuin kukaan aiemmin. Määttäsellä on vasta opiskeleville post-millenniaaleille yksi ohje: – Älkää pyrkikö tekemään työelämässä enemmän kuin aiemmat ovat tehneet. Se ei ole todennäköisesti mahdollista eikä ainakaan terveellistä.