Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Tunnistatko suunnistuksen karttamerkit? Kartoittajan tyyli vaikuttaa yllättävän paljon

–Mikä on tuo kolmio, joka näyttää kolmiolääkkeen merkiltä? Ei se varmaan sitä tarkoita? Aamulehden lukijoiden 23-henkiseen suunnistusjoukkueeseen kuuluva Sari Kurimo naurahtaa. Ensi kesän Jukolan viestiin valmistuvalle ryhmälle pidetään opetustilaisuutta kartoista, karttamerkeistä, rastimääritteistä ja karttojen tekemisestä. Kouluttajana on kartoittaja Kimmo Viertola. Hän on heijastanut kokoushuoneen seinälle kartan Neevuoren alueelta. Suunnistajaporukka kuuntelee Viertolaa keskittyneesti. Käsiä nousee pystyyn tasaisin väliajoin: Onko tuo rakennus – vai sittenkin jyrkänne? Voisiko tuon suon yli päästä? Mitä eroa vaalean- ja tummanvihreällä alueella on? Lukijajoukkueesta osa aloitti suunnistuksen täydellisenä ummikkona, kun taas osalla on vyöllään jopa 15 Jukolan viestin starttia. Kartanluvussa kaikilla on kuitenkin vielä paljon opittavaa. Se on taitolaji, jossa ei ikinä tulla valmiiksi. Kartatkaan kun eivät ikinä valmistu. Kuin autoilija Hyvän suunnistajan tunnistaa siitä, että hän käyttää karttaa apunaan kuin autoilija taustapeiliä. Karttaa vilkuillaan matkanteon ohessa nopeasti ja tasaisin väliajoin. Jos karttaa – tai taustapeiliä – tuijottaa liikaa, ei hyvää seuraa. Pieleen menee silloinkin, jos sitä ei vilkaise ollenkaan. –Kartta on kaiken aikaa tulkittavana ja tukena. Ensiksi suunnitellaan reitti rastille. Sen jälkeen ennakoidaan, mitä seuraavaksi on tulossa. Edetessä havainnoidaan, että odotetut kohteet todella tulevat esiin. Kyse on suunnistusajattelusta, kertoo Kooveen Tuuli Paunonen . Ei kuulosta kovin yksinkertaiselta, eikä olekaan sitä. Erinomainen kartanlukija tunnistaa karttamerkit, joita on olemassa yli sata, mutta se ei vielä riitä. Karttaa lukiessa täytyy hahmottaa myös isompia kokonaisuuksia kuten korkeuskäyriä. Se on kartanluvun tärkein, mutta vaikein taito. –Kun kartan lyö vasta-alkajan käteen, hän havaitsee siitä ensimmäisenä yksittäiset asiat kuten kivet tai polut. Haaste tulee siinä, ettei takerru hakemaan vain sitä yhtä tiettyä kiveä. Pitää osata tulkita karttaa oikein ja suunnistaa ennen kaikkea isojen kokonaisuuksien kuten korkeuskäyrien avulla. Ja jotta tämäkään ei kävisi liian helposti, kartat eivät ole täydellisiä. Ne ovat kuin taideteoksia, jotka ovat tekijöidensä näköisiä. Jos yksi kartoittaja piirtää kartalle maaston jokaisen yksityiskohdan, toinen voi jättää sen tekemättä. –Karttaa pitää osata tulkita, mutta myös kartoittajan tyyliä täytyy osata lukea. Oikein muuta keinoa oppimiseen ei ole kuin lähteä metsään, alkaa harjoitella ja erehdysten kautta oppia, Paunonen hymyilee. Maaston ja kartan yhteispuhetta Erehdyksen huono puoli on se, että se voi tuoda matkantekoon useamman kilometrin ylimääräistä. Sen Aamulehden lukijajoukkueestakin moni on ehtinyt huomata. Ryhmä on valmistautunut Jukolan viestiin maastossa jo lähes puolen vuoden ajan. Suunnistuksen perusteet ovat hiljalleen alkaneet aueta, mutta kartanluku tarjoaa jatkuvia yllätyksiä. –Välillä sitä on ihan pyörällä päästään. Osaan lukea karttaa ja sitten kun nostan leukani ylös, niin asia ei olekaan enää yksinkertaista. En tiedä, mitä pitäisi maastossa katsoa ja mihin suuntaan lähteä, nauraa Helena Saarnisto. –Ei me siis vielä huippuja olla, mutta kaiken aikaa kehitymme, hän lisää hymyillen. Alkukeväällä 2019 tavallisimmat karttamerkit ovatkin lukijajoukkueelle jo tuttuja. Kompassi pysyy käsissä ja rasteilta lähdetään ainakin pääsääntöisesti etenemään oikeaan suuntaan. Seuraava vaihe on tehdä kaikki tämä aiempaa nopeammin ja itsevarmemmin. Kun se onnistuu, alkaa suunnistuksen hienous toden teolla avautua. Esimakua siitä on jo saatu. –Se on ollut hieno havaita, että maasto ja kartta puhuvat sinulle kaiken aikaa yhteistä kieltä. Haastavaa on kuunnella sen kertomaa, mutta välillä se jo onnistuu, Kirsi Numminen iloitsee. Kaikki vaikuttaakin siltä, että Aamulehden lukijajoukkue suoriutuu Jukolasta kunnialla – eikä kukaan eksy Kangasalan metsiin. Entä mikä se punainen kolmio kartalla lopulta oli? Se ei ollut kolmiolääkkeen, vaan muurahaispesän merkki. Kuinka monta seuraavista merkeistä sinä tunnistaisit?