Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Vaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Palvelukseen halutaan ekstrovertti narsisti

Yrityksemme palkkaa jälleen huhtikuussa kymmeniä uusia työntekijöitä. Tervetuloa työyhteisöömme! Yrityksemme arvoja ovat erimielisyys, konflikti ja valtataistelu. Konflikti on oikein institutionalisoitu ja taistelu vallasta koskee kaikkia ja kaikkea. Työajat ovat vaihtelevia ja toimenkuvat epämääräisiä. Työn ja perhe-elämän yhdistäminen tulee olemaan ongelmallista ellei mahdotonta. Parisuhdekin voi joutua koetukselle. Työ on julkista ja median jatkuvan seurannan kohteena. Se on myös on hyvin stressaavaa, jota yritys yrittää helpottaa erilaisilla "luontokerhoilla". Työyhteisössä ei voi luottaa täysin kehenkään ja siellä tuntee itsensä usein yksinäiseksi ja motivaatio voi olla kovalla koetuksella. Siellä vallitsee kova ryhmäpaine. Työpaikka on hyvin hierarkinen ja siellä noudatetaan tiukkaa senioriteetti-periaatetta eli pidemmän virkaiän omaavat ovat etulyöntiasemassa. Miesten ja naisten tasa-arvoisuuskaan ei ole vielä täysin toteutunut. Tultuasi rekrytoiduksi saat tukun vihamiehiä niistä, jotka eivät tulleet valituiksi. Myös läheisesi suhtautumineen sinuun muuttuu. Lapsesikin saattavat joutua kärsimään uudesta asemastasi. Työpaikassa käydään yt-neuvottelut ja kehityskeskustelut vähintään joka neljäs vuosi ja ne käydään markettien ovien pielessä viimassa ja räntäsateessa. Työ on etuineen hyvin palkattua, mutta media seuraa etujen käyttöä suurennuslasin kanssa. Työ sopii erityisen hyvin ylisosiaaliselle ektrovertille narsistille. Joten ei kun tervetuloa meille! Voisi kuvitella , ettei kukaan halua tällaiseen työpaikkaan. Mutta mitä vielä. Hakemuksia on tälläkin kertaa yli 2000. Tällainen työpaikka on nimittäin Suomen eduskunta, jos uskomme kansanedustaja Anna Kontulaa (A nna Kontula; Eduskunta, Ystäviä ja vihamiehiä, Into Kustannus, 2018 ). Ja miksi emme uskoisi. Sen kerran kun itse olen käynyt eduskunnassa, edustajista huokuu selkeä kärsimättömyys. Edustajien kehonkieli viestii voimakkaasti, että he haluaisivat olla jossain muualla kuin juuri tässä ja nyt. Valiokunnan istunnoissa aistii puolestaan melkoisen ylimielisyyden; puhu mitä puhut, me olemme jo päättäneet asian. On toki yksi toisenlainenkin kokemus. Yksi Johannes Virolaisen avustajista osallistui aikoinaan valtio-opin lisensiaattiseminaariin ja niinpä kokoonnuimme kerran eduskuntatalossa puhemiehen työhuoneessa. Virolainen toimi tuolloin eduskunnan puhemiehenä. Hän kävi ensin johtamassa eduskunnan täysistuntoa ja tuli sitten seminaariimme. Virolaisella ei ollut kiirettä ja juttua riitti varsinkin Urho Kekkosesta . Ei tarvinnut seminaarilaisten kysellä. Kirjoittaja on valtio-opin dosentti.