Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Vaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Presidentti Kekkosella oli kaksi rakasta lemmikkiä, joilta puuttui enää puhetaito: "Tämä münsterinseisoja meitä tietysti hävettää kovasti, kun se on niin ahmatti"

Presidentti Urho Kekkonen tuli kuuluisaksi eläinmaailmassa Neuvostoliiton valtionjohdon huhtikuussa 1969 lahjoittamista kahdesta venäjänvinttikoirasta. Niiden elämän käänteitä valotetaan Meri Eskolan uutuuskirjassa Presidenttien lemmikit (Docendo). Kekkonen piti Ludmila-nartun, lempinimeltään Mila, itsellään. Presidentin koiralenkeistä viehkeän vinttikoiran kanssa Helsingin Meilahden rannoilla tuli kansallinen nähtävyys. Toisen lahjakoiran, vinttikoirauros-Leon Kekkonen antoi suoraan vinttikoirakasvattaja ja ulkomuototuomari Inger Westerlundille . Mies kirjoitti Leon kuulumisista säännöllisesti Kekkosen pariskunnalle. Vuonna 1972 Kekkonen myi koiran virallisesti Westerlundille tuhannella markalla. Se kuitenkin kuitattiin kauppakirjassa maksetuksi niitä kuluja vastaan, joista ostaja oli vuodesta 1969 lähtien Leon hoitajana vastannut. Kekkosilla oli myös pienimünsterinseisoja Isabella eli Isa, joka hankittiin alkujaan Kekkosten pojantyttärelle. Sylvi Kekkosen mukaan lemmikit olivat isännän koiria, sillä 70-vuotiaalle Sylvi Kekkoselle koirat olivat liian rajua lenkkiseuraa. Urho Kekkonen sen sijaan otti koirat mukaan myös hiihtolenkeilleen. Kekkoset kertoivat elämästään koirien kanssa Yleisradion Koti-ilta- televisiohaastattelussa vuonna 1970. Ohjelmassa pariskunta kehui koiriaan ja toimittaja kysyi ovatko ne viisaita. –Puhetaito puuttuu, muuten ihmisestä kävisi, Sylvi Kekkonen linjasi. Urho Kekkonen kertoi haastattelussa lämpimän ilkikurisesti, että rakkaus ahnetta lemmikkiä kohtaan ajoi häpeän edelle. –Tämä münsterinseisoja meitä tietysti hävettää kovasti, kun se on niin ahmatti, ja mikään elämässä ei ole niin miellyttävää sille kuin syöminen. Tietysti kaiken järjen mukaan pitäisi pitää sitä nälässä, että se olisi koiran näköinen, kaunis ja hoikka ja sympaattisen näköinen, mutta nyt se on liian lihava. Sen kanssa on oikea häpeä kulkea kaupungilla, kun kaikki näkevät, että sen suhteen ei ole kuria pidetty, presidentti sanoi lempeästi. Sylvi Kekkonen ei kuitenkaan ottanut koiran lihomista niskoilleen. Hänen mukaansa Tamminiemen uima-allasta rakentamassa oli hyväsydämisiä työmiehiä, jotka päästivät Isan lihomaan. Koira kuulemma tiesi miesten ruokatauot ja miehet taipuivat kerjäävän koiran katseen alla. Kekkosen pojantytär Tea Kekkonen muistelee kirjassa äitinsä antaneen Isalle pahvisen voipurkin nuoltavaksi, mutta kaikkiruokainen koira söi sen pahveineen päivineen. Venäjänvinttikoiriensa ansiosta Kekkosesta tuli koirapiirien arvostama kennelhahmo. Näyttelyissä pärjännyt Leo oli muotovalio ja sillä astutettiin kuusi pentuetta. Ludmila teki vuonna 1974 yhden pentueen, jossa oli kahdeksan pentua. Tea Kekkonen oli mieltynyt yhteen pentuun, jonka hän nimesi The Beatles -yhtyeen muusikon mukaan Ringoksi. Pennut lahjoitettiin yhtä lukuun ottamatta pois. Eläinlääkäri oli valinnut Tamminiemeen jääväksi koiraksi väärän koiran. Tämä oli kauhea järkytys Tea Kekkoselle, joka oli päätöksen aikaan lomalla. –Mila saattoi tunkea itsensä ikkunan ja sohvan väliin, mutta oli niin tyhmä, ettei osannut peruuttaa pois, Kekkonen muistelee kirjassa. Ringo nimettiin Nikoksi ja lahjoitettiin vuoden 1966 Miss Suomi Satu Procopélle . Kirja julkaistaan Suomen ensimmäisen koiran Lennun syntymäpäivänä. Lennu, presidentti Sauli Niinistön ja rouva Jenni Haukion , bostoninterrieri täyttää kahdeksan vuotta. Lennu, kennelnimeltään Anjyr’s Boreas, syntyi maaliskuun seitsemäntenä päivänä vuonna 2011. Nimi oli kenties enne, koska Presidenttien lemmikit -kirjan mukaan Boreas tarkoittaa pohjois-koillistuulta, jota muinaisessa kreikkalaisessa mytologiassa palvottiin jumalana. On siis vain sopivaa, että Lennu nousi isäntänsä talutushihnassa tassuttelemaan Mäntyniemen parketeille ja nuuhki tiensä kansan sydämiin.