Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Vaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä on lisääntynyt rajusti 2000-luvulla – lukukausimaksujen käyttöönotto ei johtanut opiskelijakatoon

Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrä Suomen korkeakouluissa on 2000-luvulla lisääntynyt merkittävästi. Kun vuosituhannen alussa heitä oli reilut 6 000, oli määrä noussut vuoteen 2017 mennessä yli 20 000 tutkinto-opiskelijaan. Opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulupolitiikan vastuualueen johtajan Birgitta Vuorisen mukaan määrän kasvu johtuu siitä, että Suomessa on tehty päättäväistä työtä ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden houkuttelemiseksi Suomeen. –Korkeakoulut ovat myös suunnanneet markkinointiaan entistä enemmän rajojen ulkopuolelle, ja samalla englanninkielisten ohjelmien tarjontaa on monipuolistettu, Vuorinen sanoo. Vuorisen mukaan ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä ei silti edelleenkään ole kuin murto-osa kaikkien opiskelijoiden määrästä. –Korkeakouluissa oli viime vuonna hieman yli 20 000 ulkomaalaista opiskelijaa. Kokonaisopiskelijamäärästä se tarkoittaa alle seitsemää prosenttia. Erityisesti venäläiset ja kiinalaiset opiskelijat ovat löytäneet suomalaiset korkeakoulut 2000-luvulla. Kiinalaisten määrän kasvu johtuu pitkälti siitä, että Kiinassa ei ole riittävästi opiskelupaikkoja, kertoo Vuorinen. Opiskelijakato vältettiin EU- ja Eta-alueiden ulkopuolelta tulleet opiskelijat ovat joutuneet maksamaan opinnoistaan lukuvuosimaksun vuodesta 2017 alkaen. Muille korkeakoulutus on maksutonta. Lukukausimaksujen käyttöönotto vähensi Vuorisen mukaan ulkomaisten opiskelijoiden määrää, muttei niin paljon kuin yleisesti odotettiin. Opiskelijakato vältettiin, koska Suomessa englanninkielisiä tutkintoja on onnistuttu kohdentamaan ulkomaalaisia kiinnostaville aloille ja suomalaisella koulutuksella on hyvä maine ulkomailla, hän sanoo. –Lukukausimaksumme eivät ole myöskään kovin korkeita kansainvälisessä mittakaavassa. Venäläisten tutkinto-opiskelijoiden määrä on tosin vähentynyt huomattavasti lukukausimaksujen myötä, kertoo Vuorinen. Moni suuntaa ulkomaille opiskelemaan Samaan aikaan kun ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä Suomessa on kasvanut, moni nuori lähtee ulkomaille opiskelemaan, koska opiskelupaikkaa ei Suomesta niin vain saa. Vuorisen mukaan ulkomailla opiskelu ei sinänsä ole ongelma. –Tärkeää olisi, että ulkomailla opiskelleet jossain vaiheessa myös palaisivat Suomeen. Yhtä tärkeää on, että ulkomaiset opiskelijat jäisivät Suomeen valmistumisensa jälkeen. –Se edellyttää suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään integroitumista jo korkeakouluopintojen aikana. Opiskelijoita pitää muun muassa kannustaa kotimaisten kielten opiskeluun. Suomesta lähdetään ulkomaille opiskelemaan muun muassa lääketiedettä, sillä täällä alaa on vaikea päästä opiskelemaan. –Aloituspaikkojen määrää ei kuitenkaan voi kasvattaa vastaamaan kysyntää. Koulutusmäärien lisääminen tuhansilla tarkoittaisi tila- ja henkilöstöinvestointeja ja luonnollisesti koulutuksesta aiheutuvia kustannuksia. Vuorinen lisää, että avoimien työpaikkojen määrä ei suoraan kerro siitä, onko koulutettuja lääkäreitä tarpeeksi. Aloituspaikkoja tarpeeksi ikäluokan kokoon nähden Vuorisen mukaan tämän hallituskauden koulutusleikkaukset eivät näy korkeakouluissa aloittavien määrässä. Korkeakoulujen hakijamäärät ovat kolminkertaiset aloituspaikkojen määrään nähden. Vuorisen mukaan aloituspaikoista on kilpailemassa myös edellisvuosien hakijat, jotka ovat jääneet aiemmissa hauissa vaille opiskelupaikkaa, ja alanvaihtajat, joilla on jo tutkinto. Korkeakoulujen aloituspaikkoja on siis runsaasti ikäluokan kokoon nähden, mutta ei hakijamäärään nähden. Aloittavien määrä on kasvanut 2000-luvulla, mutta silti siirtyminen toiselta asteelta korkeakoulutukseen on hidasta. –Aloituspaikkoja on vuositasolla noin 50 000. Aloituspaikoista entistä suurempi osa näyttää kohdistuvan ensimmäistä korkeakoulututkintoa suorittaville. Vuorinen lisää, että koulutukseen pitäisi saada entistä enemmän juuri ensimmäistä korkeakoulututkintoaan suorittavia ja nykyistä nuorempina, jotta koulutustaso nousisi. –Siksi teemme opiskelijavalintoja koskevia uudistuksia ja nostamme tutkintotavoitteita kaudella 2021–2024. Vuorinen toteaa, että vaikka hakijoita on kokonaisuutena paljon, joissain koulutuksissa on pulaa hyvistä hakijoista. Hän huomauttaa, että esimerkiksi it-alalla on tuhansia työttömiä, joiden osaaminen ei vastaa työelämän tarpeita. Siksi tarvitaan tutkintokoulutuksen lisäksi myös mahdollisuuksia päivittää ja uudelleensuunnata osaamista lyhyemmillä koulutuksilla. –On vaikea ennustaa nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä, kuinka paljon osaajia milläkin alalla tarvitaan, Vuorinen summaa. Korkeakouluissa on vuosittain noin 50 000 aloituspaikkaa, mutta hakijoita on noin 150 000. Ensimmäisen korkeakoulupaikan vastaanottaneiden määrä on kasvanut erityisesti yliopistoissa: y liopistoissa määrä on kasvanut syksystä 2015 syksyyn 2018 noin 1 400:lla. Heidän osuutensa kaikista paikan vastaanottaneista on kasvanut 10 prosenttiyksiköllä. Ammattikorkeakouluissa muutokset ovat pieniä. Ensimmäistä korkeakoulututkintoa suorittamaan aloittavien määrä on kasvanut vuodesta 2016 kahdella prosenttiyksiköllä ja se oli viime vuonna 78,6 prosenttia. Myös suoritettujen tutkintojen määrä on kasvussa, mutta määrä ei ole vieläkään riittävä, jotta päästäisiin tavoitteeseen, jonka mukaan puolet 25–34-vuotiaista olisi suorittanut korkeakoulututkinnon vuonna 2030. Amk-tutkintoja tehtiin viime vuonna ennätysmäärä, 24 500. Kasvu on ollut suurinta sote-alan tutkinnoissa. Myös luokanopettajaksi opiskelevien määrässä on tuntuva kasvu.