Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Eurovaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Kommentti: Suomi jää Seefeldissä yhteen MM-mitaliin – flopin takana on vääriä päätöksiä, verenvähyyttä ja epäonnea

Joko nyt? Ehkä tänään? Jos ei tänään, niin kenties huomenna? Ei, ei ja ei. Suomen mahdollisuudet MM-mitaleihin valuivat kerta toisensa jälkeen hukkaan. Ilman Iivo Niskasen pronssia voisi puhua katastrofista, nyt oikea sana on floppi. Suomen tulos Seefeldistä jää surkeaksi, vaikkei jättipottia odotettukaan. Hiihdosta toivottiin 3–4 mitalia, yhdistetystä yhtä. Päävalmentajan kaksi kilpeä Suurin pettymys on se, että naiset jäävät ilman arvokisojen hiihtomitalia ensimmäisen kerran sitten Val di Fiemmen MM-kisojen 2003. Tästä pankista on nyt luotto loppu. Krista Pärmäkoskea on kuvailtu osuvasti päävalmentaja Matti Haaviston henkivakuutukseksi. Samanlainen kilpi kritiikkiä kohtaan on ollut Iivo Niskanen. Haaviston onneksi Niskanen onnistui, sillä Pärmäkoski kyykkäsi päävalmentajan kannalta huonolla ajoituksella. Vuosi sitten hän palasi Etelä-Koreasta kolmen olympiamitalin kanssa. Nyt tuliaisia ei ollut. Seefeld todisti, että Pärmäkoski on menettänyt huipputeränsä. Ainakin hetkellisesti. Hänen rytminvaihtokykynsä ei riitä mitaliurheilijoita vastaan, mikä näkyy kisojen alkukilometreillä ja on näkynyt myös sprintissä. Hän kirjautti Seefeldissä kauden huonoimpia sijoituksiaan. Vain kympin perinteisen suoritus oli hyvä, ja silloin mitali olisi ollut otettavissa aikaisemmalla lähtönumerolla. Pärmäkosken takana on pelottavan hiljaista. Maajoukkueen kokenut kaarti taantuu, mitä Kerttu Niskasen sairastuminen vielä alleviivasi. Haaviston kannalta paletin pyörittäminen on vaikeaa. Pärmäkoskea ja Iivo Niskasta on pakko peluuttaa joka kisassa, jos Suomi mielii kärkisijoille. Jos heille osuu huono päivä tai kalusto, niin maajoukkueen jälki on karmeaa. Kaiken hyvän päälle lauantain 30 kilometrillä Pärmäkosken suksitaktiikka sakkasi. Suomella ei kerta kaikkiaan ole varaa yhteenkään virheeseen, koska paikkaajia ei ole. Kaatuilukin olisi hyvä lopettaa näihin kisoihin. Norjan tähdet Johannes Hösflot Kläbo ja Emil Iversen vetivät skiathlonin vihkoon, mutta maa otti silti siitäkin kisasta kaksi mitalia. Kovempia ratkaisuja, kiitos Suomi kärsii verenvähyydestä, enkä viittaa tällä Seefeldin dopingkohuun. Maajoukkueen materiaali on sekä kapea että tylppä. Siitä huolimatta Haavisto ja maajoukkueen muu johto voisi tehdä kovempia peliliikkeitä. Tässä tilanteessa paukut pitäisi keskikastin urheilijoiden kohdalla lyödä vielä härskimmin yhden tai kahden kortin varaan. Miksi Suomi karsii viestiurheilijoita väliaikakisoissa? Olisiko Joni Mäestä voinut tehdä viestiankkurin heti sprintin jälkeen? Kysymyksiä riittää. Vastauksia ja kunnon analyysiä odotetaan. On Haaviston homma ottaa tilanne jämäkästi haltuun ja näyttää suunta. Sitä odottavat urheilijatkin. Ylikonstaapelin sopimusta on jäljellä vielä 1+2 kautta. Yhdet huonot kisat saa anteeksi, seuraavia enää ei.