Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Vaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Pahoinpidelty nainen ei halunnut todistaa exäänsä vastaan, mutta Korkein oikeus mursi hänen oikeutensa kieltäytyä – ratkaisussa on kaksi merkittävää ennakkopäätöstä

Korkein oikeus on antanut merkittävän ennakkopäätöksen todistamisesta lähisuhdeväkivalta-asiassa sekä "läheisen suhteen" määrittelemisestä. Ennakkopäätös linjaa oikeuskäytäntöä uusien todistelupykälien soveltamisessa. Oikeudenkäymiskaaren todistelua koskevat pykälät uudistuivat vuoden 2016 alusta. KKO:n ratkaisussa on kyse tapauksesta syksyltä 2015. Tuolloin avomies löi avopuolisoaan kahdessa eri tilanteessa parin yhteisessä kodissa pienellä paikkakunnalla Pirkanmaalla. Asia tuli vireille uusien pykälien voimaan tulemisen jälkeen. Nainen puhui avoimesti poliisille Pariskunnan kotiin tuli poliisi. Nainen kertoi yksityiskohtaisesti ja avoimesti tapahtumista paikalle saapuneelle poliisipartiolle ja myöhemmin myös esitutkinnassa. Kun asia meni käräjäoikeuteen, nainen kieltäytyi todistamasta. Hänellä oli tähän oikeus sekä vanhan että uuden lain pykälien mukaan. Vanhan lain mukaan tällaisessa tilanteessa häneen olisi sovellettu asianosaista koskevia todistelusäännöksiä. Niiden ja KKO:n ennakkopäätöksen 2000:71 perusteella tällaisessa tapauksessa läheisen esitutkintakertomusta voi käyttää todisteena oikeudessa, vaikka tämä kieltäytyisi todistamasta oikeudessa. Uusien pykälien myötä vastaavassa tilanteessa olevan pahoinpitelyn uhrin asema kuitenkin muuttui. Uusien pykälien mukaan uhri, jolla ei ole vaatimuksia, on todistajan asemassa. Tämä tarkoittaa sitä, että hänen esitutkintakertomustaan ei saa käyttää oikeudessa, jos hän kieltäytyy todistamasta vedoten läheissuojaan. Suojalla tarkoitetaan oikeudenkäymiskaaren 17. luvun 18. pykälän ensimmäistä momenttia, jonka mukaan jokaisella on oikeus kieltäytyä todistamasta, jos todistaminen myötävaikuttaisi hänen läheisensä kuten puolison syyllisyyden selvittämiseen. Uhrin oikeudet haluttiin turvata Kun uusia todistelupykäliä valmisteltiin, kiinnitettiin huomiota ongelmiin, jotka aiheutuvat asianosaisen aseman muuttumisesta todistajan asemaksi. Lain esitöistä (LaVM 19/2014 ja HE 46/2014) ilmenee, että uudistuksessa pidettiin tärkeänä, että uudistus ei heikennä lähisuhdeväkivallan uhrin asemaa. Väkivaltaa perheessä tai parisuhteessa ei nykyään pidetä perheen sisäisenä yksityisasiana, kuten taannoin on pidetty. Pahoinpitelyn uhrin aseman muuttuminen olisi tehnyt huomattavasti vaikeammaksi tuomita lähisuhdeväkivaltaan syyllistyvä henkilö, jos uhri kieltäytyy todistamasta oikeudessa. Tämän ongelman eliminoimiseksi pykälään oikeudenkäymiskaaren 18. pykälään tuli toinen momentti. Se mahdollistaa todistajan asemassa kuultavan läheisen vaitiolo-oikeuden murtamisen, jos on syytä epäillä, ettei hän ole itse päättänyt vaitiolo-oikeuden käyttämisestä. Tällä oli tarkoitus estää esimerkiksi uhkailun vaikuttaminen todistamiseen. Käräjäoikeudessa ei kieltäytymisoikeutta Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi miehen pahoinpitelystä. Käräjäoikeuden mukaan naisella ei entisenä avopuolisona ollut oikeutta kieltäytyä todistamasta asiassa. Tällä perusteella käräjäoikeus salli käyttää todisteena naisen esitutkintakertomusta ja tietoja, jotka nainen oli antanut hälytykseen vastanneelle poliisipartiolle. Entisten avopuolisoiden kohdalla oikeudenkäymiskaaren tarkoittama "läheinen suhde" on harkinnanvarainen kysymys. Hovissa eri linja, sama lopputulos Turun hovioikeus päätyi eri tulokseen ja katsoi, että naisella oli entisenä avopuolisona läheinen suhde mieheen, koska parilla oli kaksi yhteistä lasta. Tällä perusteella naisella oli lähtökohtaisesti oikeus kieltäytyä todistamasta. Tästä läheisyyden tulkinnasta muodostui ensimmäinen merkittävä ennakkopäätös asiassa. Syyttäjä kuitenkin vaati naisen vaitiolo-oikeuden murtamista sillä perusteella, että tämä ei ollut päättänyt vapaaehtoisesti vaieta. Syyttäjä vetosi muun muassa siihen, että mies oli aiemminkin pahoinpidellyt naista. Hovioikeuden mukaan oli syytä epäillä, että nainen ei ollut itse päättänyt vaitiolo-oikeuden käyttämisestä. Lainsäätäjä on tarkoituksella halunnut jättää "syytä epäillä" -kynnyksen matalalle, koska painostuksen näyttäminen toteen on yleensä hankalaa. Nainen kieltäytyi yhä todistamasta, joten hovioikeus päätti, että esitutkintakertomusta ja poliisin todistelua voidaan käyttää näyttönä asiassa. Hovioikeus päätyi siis samaan lopputulokseen kuin käräjäoikeus mutta eri perusteilla. Korkein oikeus vahvisti Tuomittu mies valitti Korkeimpaan oikeuteen hovioikeuden ratkaisusta, jonka mukaan naisella ei ollut vaitiolo-oikeutta. Syyttäjä vaati, että valitus hylätään. Nainen ei antanut KKO:n pyytämää vastausta. KKO katsoi, että naisen kieltäytymisoikeuden murtamisen puolesta puhuvat seikat ovat vahvempia kuin murtamista vastaan puhuvat seikat. KKO:n mukaan oli syytä epäillä, että naisen päätös ei ollut vapaaehtoinen. Korkein oikeus otti päätöksessään huomioon sen, että hovioikeus pyrki selvittämään, miksi nainen vetosi kieltäytymisoikeuteensa vasta oikeudenkäynnissä. Nainen ei halunnut tai kyennyt selittämään tätä. Näillä perusteilla KKO jätti hovioikeuden tuomion voimaan.