Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Vaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Dopingista MM-kisoissa narahtaneet hiihtäjät sortuivat ikivanhaan huijauskeinoon: "Miksi joku tekee niin näinä aikoina?"

Itävallan poliisi epäilee viittä MM-hiihtäjää ikivanhasta vilpistä eli veritankkauksesta. Siitä käryäminen arvokisoissa on typerää. – Miksi joku tekee niin näinä aikoina? Siinä pelataan todella suurella riskillä, Suomen urheilun eettisen keskuksen (Suek) lääketieteellinen asiantuntija Pekka Rauhala sanoo. Veritankkauksessa urheilijaan lasketaan omaa punasolupitoista verta, jotta hemoglobiiniarvo nousee. Mitä korkeampi hemoglobiiniarvo, sitä suorituskykyisempi urheilija on. Takavuosina hiihdossa oli hemoglobiinin maksimirajat: naisilla 160 ja miehillä 170. Vuoden 2013 alusta hiihdossa otettiin käyttöön biologinen passi. Sillä seurataan urheilijan biologisia muuttujia, esimerkiksi uusien punasolujen määrää, hemoglobiiniarvoa ja hematokriittia. Passin myötä veritankkausmahdollisuus vaikeutui. Ensimmäisen kerran passia käytettiin huippu-urheilussa vuonna 2009. – Jos hemoglobiiniarvo nousee hetkessä selittämättömästi 140:stä vaikka 160:een, pystyy näkemään manipulaation. Ihmettelen, kun biologisen passin aikana tehdään veritankkausta. Yksi mahdollisuus toki on, ettei urheilijalla ole biologista passia. Lue myös: Poliisi paljasti, miten epäiltyjen huijareiden jäljille päästiin hiihdon MM-kisoissa – yksi urheilija otettiin kiinni neula käsivarressa Dopingskandaali: Kolme MM-hiihtäjää tunnusti poliisille Kaikki urheilijat eivät automaattisesti kuulu passijärjestelmään. Seefeldissä dopingista epäiltyjä hiihtäjiä ovat itävaltalaiset Max Hauke ja Dominik Baldauf , virolaiset Andreas Veerpalu ja Karel Tammjärv sekä Kazakstanin Aleksei Poltoranin . – Virossa on kunnollista antidopingtyötä, Kazakstanista ja Itävallasta en osaa sanoa, Rauhala toteaa. Itävaltalaiset ja kazakstanilainen myönsivät torstai-iltana käyttäneensä veritankkausta Seefeldissä. Mikrodopingia Kun testausmenetelmät ovat kehittyneet ja kiinnijäämisriski kasvanut, on otettu käyttöön mikrodoping. Siinä urheilija saa vaikkapa omaa verta niin pienen annoksen kerralla, ettei hemoglobiiniarvossa tapahdu aukottomasti vilpilliseksi todistettavaa muutosta. – Kunnon veritankkaussatsi hyödyttää urheilijaa selvästi, mutta mikrodoping omalla verellä on eri asia, Rauhala sanoo. Iltalehden saaman arvion mukaan miesten 15 kilometrin hiihdossa mikrodoping omalla verellä voisi hyödyttää urheilijaa 20–40 sekuntia. Poltoranin on epäillyistä urheilijoista ainoa, jolle pieni annos omaa verta toisi huomattavaa hyötyä kärkitaistelussa. Muut neljä ovat keskimäärin sijoilla 30–60. – Kun kilpailee sijan 50 paikkeilla, mahdollisuus joutua testiin kisojen aikana on huomattavasti pienempi kuin kärkipään urheilijalla. Ehkä on ajateltu, että riski kiinnijäämiselle on pieni. Karkeasti arvioituna hiihdon arvokisoissa sijoille 1–5 päätyneet urheilijat testataan automaattisesti, ja suunnilleen saman verran urheilijoita arvotaan testattavaksi.