Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Kannattaisi viimeiseen asti välttää sanoja ”vegetaristi" tai "vegetarismi" – Istit ja ismit aiheuttavat vain epäilyä ja torjuntaa

Kasvissyönnin etenemistä jarruttaa se, että siitä on tehty ideologia. Se on etiketti ihmisen kyljessä eikä vain keino edistää hiilineutraalia maailmaa. Siksi kannattaisi viimeiseen asti välttää sanoja ”vegetaristi" tai "vegetarismi". Istit ja ismit nimittäin aiheuttavat epäilyä ja torjuntaa. Jopa sana "kasvissyöjä" voi kuulostaa epäilyttävältä. Hyvät ajatukset on helpompi omaksua, jos ideoita ei paisuteta ideologioiksi. Maailma on täynnä ismiallergikkoja, jotka vierastavat aatteita, mutta voivat kyllä omaksua ajatuksen tai käytännön. Jos tällainen allergikko syö kasviksia, hän tekee sitä muuten vain tai vaikkapa ilmastonmuutoksen takia, mutta hän ei halua, että hänet luokitellaan yksittäisen valinnan perusteella jonkin sortin istiksi. Isteissä kiusaa elitismin vaara ja muiden yläpuolelle asettuminen. Ehkä tämä on liikaa tarkkanokkaisuutta, mutta tällaisia monet ihmiset ovat. Elämäntapaansa on saatava toteuttaa ilman julistautumisia ja etiketteihin pukeutumisia. Liian moni korostaa aatteella itseään. Leimojen välttäminen laimentaa myös uskonnollista tunnustautumista. Viimeksi toissa viikolla keskustelin ihmisen kanssa, joka kertoi ilman muuta kastattavansa lapset ja ohjaavansa heidät rippikouluun. Hän sanoi käyvänsä joulukirkossa joka toinen vuosi, ja lähiomaisen kuoltua hän melkein ensimmäiseksi soittaa papille. Tämän kerrottuaan hän sanoi tutun lauseen: "Mutta en mä silti mikään uskovainen ole." Hänen mukaansa evlut on tarkkarajaisinta, mihin hän tällä elämänalueella suostuu itsensä sijoittamaan. Jotain samaa on politiikassa. Joku saattaa vuodesta toiseen äänestää yhtä ja samaa puoluetta, vaikka mikään ei saa häntä liittymään tämän puolueen jäseneksi. Hän haluaa tarkkailla asioita hieman sivusta vapautensa säilyttäen. Vierastan leimoja. Kävelen, mutta en edusta jalankulkijoita. Ajan autolla, mutta en kuulu autoilijoihin. Kannatan Brasiliaa, Huuhkajia, FC Barcelonaa, West Hamia, FC Ilvestä ja PJK:ta, mutta seuraan pelini mieluummin jossain muualla kuin fanikatsomoissa. Tunnen, että tämän kolumnini alla oleva titteli vääristää kuvaa siitä, kuka olen. Melkeinpä sietämättömin sana on "kuluttaja". Ihminen välttämättä kuluttaa sekä luonnonvaroja että pankkitiliään, mutta kuluttajaksi kutsuminen on silkkaa nimittelyä. Inhoan tuota sanaa samalla tavoin kuin hokemia "peiliin katsomisen paikka", tai "tässä taloudellisessa tilanteessa". Useimpiin tarkoituksiin "ihminen" riittää vallan hyvin. Olen kuvitellut, miten F. E. Sillanpää olisi nimennyt kirjansa muotoon " Kuluttajia suviyössä " tai Christer Kihlmanin romaani olisi ollut " Kuluttaja joka järkkyi ". Hyi olkoon. Kirjoittaja on rovasti.