Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Ensin tuntui hurjalta laittaa tuleva eskarilainen samaan kerhoon eka- ja tokaluokkalaisten kanssa – sittemmin se on osoittautunut yhdeksi parhaista päätöksistä

Esikoinen aloitti eskarin sinä vuonna, jolloin esiopetuksesta ja varsinkin sitä täydentävästä aamu- ja iltapäivätoiminnasta puhuttiin Tampereella paljon. Esikoulusysteemi muuttui kolme vuotta sitten niin, että osa lapsista jatkoi neljän eskaritunnin jälkeen päiväänsä koululaisten kanssa samoissa kerhoissa. Kun eskariin ilmoittauduttiin, monelle jäi epäselväksi, että päivähoito on yleensä enää edes mahdollista valita, sillä kaikki tuntuivat puhuvan vain kerhoista ja suuresta muutoksesta. Siksi moni oli ymmärrettävästi harmissaan siitä, että olivat valinneet täydentäväksi toiminnaksi kerhon, kun eivät olleet tienneet muusta. Harmistusta lisäsi paitsi se, että lapsi jäisi ilman päiväkodin turvaa ja palveluja, myös pelko siitä, miten minun pieni esikoululaiseni pärjää iltapäivät isojen koululaisten kanssa. (Kyllä, tulevan eskarilaisen vanhempien näkökulmasta eka- ja tokaluokkalaiset tuntuvat todella isoilta.) Monet vanhemmat vaikuttavat olevan huolissaan siitä, että oma lapsi pannaan viettämään aikaa itseään vanhempien lasten kanssa. Se alkaa jo päiväkodista: minun lapseni "joutuu" isojen ryhmään, apua! Pelon aiheita on varmasti monia, lapsesta riippuen aiheellisia ja vähän turhempia: Selviääkö lapseni isojen kanssa? Saako hän riittävästi huomiota vai jääkö hän isojen jalkoihin? Saako hän kavereita? Ovatko isot lapset fyysisesti niin rajuja, että oma lapseni ei pärjää? Oppiiko hän isoilta sellaisia hölmöyksiä, joita toistaessaan hän vahingoittaa itseään, kun harkintakyky ei vielä riitä? Tai sellaista kielenkäyttöä, että aikuinen saa hävetä silmät päästään? Valitsimme eskaria täydentäväksi toiminnaksi iltapäiväkerhon, ja näin jälkeenpäin ajateltuna se on ollut lapsen koulunaloitusta ajatellen yksi parhaista päätöksistä. Toisen lapsen kohdalla valintaa ei tarvinnut enää miettiä, sillä kokemukset olivat niin hyvät. Kynnys koulun puolelle siirtymiseen madaltui huomattavasti, kun koulussa oli jo valmiiksi tuttuja kavereita. Iltapäiväkerhosta saadut kaverit ovat edelleen vähintään moi-tuttuja koulun pihassa. Myös kaveripiiri laajeni. Koulussamme on muutenkin tasoitettu tietä eri-ikäisten koululaisten toisiinsa tutustumiseen. Eskarilaiset ja eka- ja tokaluokkalaiset viettävät aikaa yhdessä myös pajoissa kerran viikossa, ja ekaluokkalaiset saivat heti ensimmäisenä koulupäivänä koulukummit vitosluokkalaisista. Yhteistä toimintaa on ollut mukavan paljon. Mitä enemmän koulussa on tuttuja kasvoja välitunneilla, sitä turvallisempi pienen koululaisen olo on. Vaikka ensin ajatus isojen joukkoon menemisestä voi tuntua hurjalta, ennen pitkää isoista tulee turva. Pelätä heitä ei ainakaan tarvitse – varsinkaan meidän aikuisten.