Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Vaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Urheilijan pitää urheilla vain itselleen

Suomi huusi kuorossa "ei!", kun kello näytti sunnuntaina 13.19. Juuri silloin Ristomatti Hakolan suksi hipaisi italialaista hiilikuitua, mikä johti suomalaisen kaatumiseen Seefeldin MM-hiihdoissa. Pieni asia, suuria tunteita. Jossain päin Suomea joku hiihdon ystävä saattoi lähteä siinä vaiheessa ulos tasaamaan hengitystä. Juuri sunnuntaille oli ladattu paljon mitaliodotuksia. Television ääressä jännitti lähes 1,2 miljoonaa suomalaista. Hiihtourheilun suosio on edelleen vankkumaton, sillä TV2:n viime viikon 20 katsotuimmasta ohjelmasta 17 oli MM-hiihtoa. Lukemat ovat hämmästyttävän korkeita. Sama kohina kuuluu Aamulehdenkin verkkosivuilla. Kun yksi suomalainen kellahtaa itävaltalaiseen lumeen, muut suomalaiset janoavat kommentteja ja taustoja. Mitä tulee MM-kattaukseen, Suomi on ollut lajipiireissä perinteiden vaalija. Moni on muuttanut mielensä matkan varrella. Nopearytmiset ja kiihkeät sprintit kiehtovat. Muutos takaa lajin suosion, vaikka isoissa hiihto kuuluukin marginaaliin. Ensimmäisen kisaviikon jälkeen Suomen mitalitili on avaamatta. Se on lähtökohtiin nähden suuri pettymys, minkä myös hiihdon päävalmentaja Matti Haavisto myönsi. Tunnelma maanantain infossa Seefeldissä oli vaisuhko, mutta luovutusmielialaa ei sentään näkynyt. Vaikka hiihdossa on vain kymmenkunta tekijämaata, arvokisamitalit ovat erittäin tiukassa. Virheisiin tai huonoon onneen ei ole varaa. Suomessa yksittäiset huiput joutuvat vielä kovempaan paikkaan kuin vaikkapa Norjassa, joka hallitsee hiihtomarkkinoita. Maailman ykkösmaa voi hyvin saada kilpailusta kaksi mitalia, vaikka kaksi huippua epäonnistuu. Suomen joukkueessa ei ole paikkaajia, jos Krista Pärmäkoskelle tai Iivo Niskaselle sattuu huono päivä. Asetelma on samankaltainen kuin ampumahiihdossa, jossa Kaisa Mäkäräinen on kantanut mitalipaineita yksin mukanaan vuosikaudet. Pärmäkoski sanoi maanantaina Seefeldissä urheilevansa vain itselleen. Lausunto kuulostaa tylyltä, mutta näin hänen kuuluukin ajatella. Koko kansan odotusten kanssa hiihtäminen olisi sellainen maitohappohyökkäys reisiin, että siihen verrattuna hiihtokiertue Tour de Skin loppunousu on lastenleikkiä. Urheilija ei ole mitään velkaa television ääressä istuvalle hiihtojännärille. Paitsi sen, että yrittää parhaansa. Ja siitä ei varmasti ole epäilystä kenenkään kohdalla.