Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta MM-kiekko Eurovaalitulos Eurovaalit Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Myötätuntoa asiakasta kohtaan? Ikärasismi on vallalla suomalaisessa kulutuskeskeisessä yhteiskunnassa, kirjoittaa mielipidekirjoittaja

Viime päivinä on puhuttu iäkkäiden ja vammaisten hoitamisessa koetuista puutteista. Jo kauan on ymmärretty, että kysymys ei ole pelkästään rahasta. Mitä hyvä hoitaminen on eettis-moraalisessa mielessä? Suhtautuuko hoitaja myötätuntoisesti ja empatialla ihmiseen, jota hän auttaa päivittäisissä toimissa? Minna Zechner ja Hanna-Kaisa Hoppania kirjoittavat osuvasti ( Aamulehti 12.2.2019), että ammattihoivakin on aina myös ihmissuhde. Onko siinä läsnä kaksi tasa-arvoista ihmistä? Hoitotyön eettisten ohjeitten mukaista hoitotyötä on opetettu ammattilaisille jo kauan. Mistä johtuu, että työn laadusta ei enää välitetä? Puutteita on todettu etenkin pitkäaikaishoidossa, mutta niitä on myös lyhyissä hoitojaksoissa. Kun seniorikansalainen tulee hoitopaikkaan, hänelle valkenee nopeasti, pidetäänkö häntä kokevana persoonana vai oletetaanko, että hän ei enää pysty ymmärtämään ja ajattelemaan. Ikärasismi on vallalla suomalaisessa kulutuskeskeisessä yhteiskunnassa, mikä toimii myös terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa. Ihmisiä luokitellaan, mikä tarkoittaa, että nuori ihminen on arvokas, mutta vähitellen iän karttuessa hän näyttää menettävän arvoaan. Hänestä tulee hoidon kohde ja lopulta nollan arvoinen. Missä ovat silloin myötätunto ja toisesta välittäminen? Otan esiin joitakin esimerkkejä lyhytaikaishoidosta: Vaikean infektion saanut korkeassa kuumeessa oleva potilas tulee sairaalaan, hänet viedään kahden hengen huoneeseen, jossa toinen potilas huudattaa televisiota kovalla äänellä. Hänelle ei kerrota, missä on soittokello tai WC eikä tuoda juotavaa. Hän ei pääse moneen päivään suihkuun eikä hänelle tuoda puhdasta pyjamaa tai vaihdeta vuodevaatteita. Hänen kokee olonsa turvattomaksi. Hoitotyön ammattilainen joutuu tapaturman takia pakkotilanteessa pariksi päiväksi kuntoutusosastolle. Hän saa vaatekerran, jonka yläosasta puuttuvat napit ja housuissa on iso maalitahra. Hän saa vaikutelman, että häntä pidetään dementoituneena. Viereisessä huoneessa vaikeasti sairas nainen huutaa koko ajan apua. Lepoa ja rauhaa kuntoutumiseen ei ole. Lääkäri loukkaa potilasta kysymällä hoitajalta potilaan vointia, ei potilaalta itseltään, koska epäilee tämän ymmärrystä. Avustava henkilöstö vastaa kysymyksiin töykeästi ja hymyttömästi. Liikuntakykyinen ja järkevä naispotilas viedään miespotilaan kanssa samaan huoneeseen eikä kerrota ennakolta asiasta. Loukkaavan ennakko-oletuksen mukaan hän on osittain liikuntakyvytön ja hänelle tyrkytetään rollaatoria. Tampereella on Tays-Hatanpää -sairaala, joka on yksi Suomen viidestä huippuyksiköstä. Miltä tässä yhteydessä kuulostaa epäinhimillinen myötätuntoa vailla oleva suhtautuminen potilaaseen? Lyhyet hoitojaksot ja pitkäaikaishoito kuuluvat yhtä lailla tähän viitekehykseen. Eikö korkeatasoisuus olekin päämäärä kaikessa hoitamisessa? Kirjoittaja on terveydenhuollon maisteri