Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Eurovaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Poikkeustila MM-kisaladuilla – Itävallassa hiihdetään hyvin erikoisissa olosuhteissa: "On tämä hankala tilanne"

–Vaikka tunnen nämä olosuhteet melko hyvin, onneksi en ole suksihuoltaja. On tämä niin hankala tilanne. Venäjän maajoukkueen saksalaisvalmentajan Markus Cramerin kommentti kertoo oleellisen Itävallan MM-hiihtojen poikkeuksellisista olosuhteista. Lämpötilan suuri vaihtelu on haaste numero yksi. Öisin on jopa kymmenen astetta pakkasta, päivisin saman verran plussaa. Järkeviä kisasuksitestejä voidaan tehdä vain samaan kelloaikaan kuin tulevien päivien kisa tai vain hieman ennen h-hetkeä. Suurin haaste Alpeilla on erikoinen lumi. Vaikka kilpaillaan roimassa plussakelissä, lumi pysyy 1 300 metriä merenpinnan yläpuolella erityisen kuivana. Palloja ei pysty tekemään hienojakoisesta lumesta. –Aika haastavia paikkoja kisaladuilla on varsinkin pitovoiteluun. On lämpöisiä rinteitä, mihin aurinko sopii, mutta samalla reitillä 500 metrin päässä on varjopaikka, jossa on periaatteessa pakkaskeli, Suomen päävalmentaja, entinen huoltopäällikkö Matti Haavisto sanoo. Pohjoismaissa yhdeksän astetta on automaattinen liisteripitovoitelu perinteisen suksiin, mutta Seefeldissä voi hyvinkin hiihtää purkkipitovoiteella. Valtava ero Pitovoitelun ammattitaitoiset huoltomiehet hoitavat pomminvarmasti viimeistään kisojen vanhetessa, joten Seefeldissä erityisasemaan nousee suksen luisto. Ensin urheilijan on yhdessä huoltajan kanssa löydettävä omasta pakasta olosuhteeseen parhaiten soveltuva suksi. Parhaan ja melko hyvän kapulan välillä voi kymmenellä kilometrillä tulla 30–60 sekuntia eroa. –Ekat kisapäivät näyttävät, millaisia eroja tulee. Nyt se on vain arvailua. Nyt tiedetään, millaisia eroja urheilijoiden oman pakan suksien välillä on, mutta sitten kun pari kisaa on hiihdetty, nähdään missä muut menevät. Vähän on jännitystä alkupäivät. Torstain vapaan sprintissä suksiralli käy vilkkaana, kun aika-ajot ja erähiihdot mitellään eri aikaan. Urheilija voi vaihtaa suksia vaikka joka starttiin. Se on jopa todennäköistä. Tavallisessa maailmancupin sprintissä urheilija käyttää 1–2 paria. –Meillä huoltoäijät tekevät koko sprinttipäivän ajan suksiin uutta kuviota, maajoukkueen sprinteistä vastaava luotsi Mikko Virtanen toteaa. Kuvio ratkaisee Niin, ne Virtasen mainitsemat kuviot. Nyrkkisääntö on, että esimerkiksi vapaan suksessa 80 prosenttia välineen toimivuudesta tulee suksivalinnasta, 15 prosenttia hionnasta sekä kuvioinnista ja vain viisi prosenttia voiteista. Seefeldissä kuvioinnin sekä hionnan osuus on suurempi kuin normaalisti. Suomella on MM-huoltoalueella oma suksihiomakone, joka surraa lähes taukoamatta kisojen ajan. Koneella suksi hiotaan ja siihen tehdään kuviointi. Konekuvion päälle vedetään käsikuvio. Ne ratkaisevat, miten lankku liukuu. –Se ei mene niin, että parhaan konekuvion ja käsikuvion yhdistelmä on toimivin, vaan pitää löytää parhaiten yhteen sopivat kuviot. Näyttää siltä, että pienet kuviot ovat valttia. Jos menee vähänkin liian isoksi kuvio, suksi ei kulje. Oleellista ei niinkään ole kuvion malli, vaan kuinka leveä ja syvä se on. Ja sama hiontaan: haitari on 0,01–0,5 milliä, Haavisto kertoo. Hiihto on välineurheilua, joten mitalitaistelussa sukset ratkaisevat. Mutta yksi asia on varma. – Johannes Kläbö voittaa torstain sprintin vähän heikommallakin suksella, Virtanen naurahtaa.