Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Näin toimi sensuuri: Ruokakirjan 35 000 kappaleen painos poltettiin – Kirja pisti herkut mustalle listalle, mistä yritykset pillastuivat

Otava otti lääkäri Antti Heikkilän kirjasta Lääkkeetön elämä neljännen painoksen. Lääketieteen asiantuntijat pitivät kirjaa hengenvaarallisena, kun se ilmestyi viime syksynä. Kaupan S-ryhmä ja Kesko vetivät kirjan myynnistä. Otavan kustannusjohtaja Eva Reenpää linjasi kustantajan vastuun: ”Kirjan tekijä vastaa aina kirjan sisällöstä.” Niinhän se on tässä maailmassa aina ollut. Joku kantaa vastuun ja joku korjaa sadon. Julkisuus on hyvä mainos, sillä Piki-verkkokirjaston mukaan jokainen Lääkkeetön elämä -kirja on Pikin alueella lainassa. Heikkilä korjasi neljänteen painokseen osan virheellisiksi väitetyistä tiedoista. Tohtori kirjoittaa esipuheessa näin: ”Selvyyden vuoksi todettakoon, että en kehota ketään luopumaan lääkäreiden määräämistä hoidoista tai lääkkeistä.” Heikkilän kohtaama sensuuri on pientä sen rinnalla, minkä keskelle itse jouduin keväällä 1977. Se ei ollut näpertelijöiden puuhaa, sillä kyse saattoi olla Suomen kaikkien aikojen suurimmasta kirjaroviosta. Minäpä kerron. Olin töissä Suomen työnantajain keskusliitossa eli nykyisessä EK:ssa, kun sain osastomme pomolta, viestintäjohtaja Ari Valjakalta tehtäväksi laatia ruokakirjan Kuinka syön terveellisesti . Kirjaa oli tarkoitus jakaa STK:n jäsenyritysten työntekijöille. Painos oli 35 000 kappaletta. Raha ei tehnyt patruunoiden palatsissa tiukkaa, joten hankin kirjoittajiksi alan johtavat asiantuntijat ja kuvittajaksi tamperelaisen taiteilijan Matti Kodan . Kun kirja valmistui, STK lähetti yrityksiin mallikappaleet, kuten oli tapana. Kun Fazerin temperamenttinen toimitusjohtaja Peter Fazer sai kirjan käsiinsä, entinen olympiapurjehtija raivostui ja ilmoitti selkeällä äänellä mielipiteensä STK:n toimitusjohtajalle Pentti Somertolle . Se ei ollut ihme, sillä olimme listanneet lähes kaikki Fazerin tuotteet mustalle listalle. Muut firmat yhtyivät kapinaan, jota kutsuimme sokerikapinaksi. Sekään ei ollut mikään ihme, sillä kirjan sivuilla suklaalevyjen, pullan ja kaiken hyvän päälle oli vedetty paksut ruksit ja tekstiksi ”Älä syö näitä”. Peter Fazer vaati sokerikirjan tuhoamista ja tekijöille potkuja. Uuden Suomen kirjapainossa painettu 35 000 kirjan painos tuhottiinkin kaikessa hiljaisuudessa. Ari Valjakkakin sai pitää työnsä, mikä oli hyvä asia, sillä hän on leipurin poika ja mukava ihminen, josta tuli Turun Sanomien päätoimittaja. Kari Hotakaisen kirjaa Kimistä on painettu noin 200 000 kappaletta, mutta Hotakaisella on vielä matkaa meikäläisen aiheuttamaan 35 000 poltetun kirjan rovioon. Onkohan kellään tätä kirjaa enää tallella?