Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta MM-kiekko Eurovaalitulos Eurovaalit Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Perheen hyvinvointi ei mene koskaan pois muodista – siinä on Marttojen suosion salaisuus: yhä useampi Martta on työssäkäyvä kaupunkilaisnainen

Syksy 2001. Riikka Vacker on muuttanut perheineen Tampereelta Espooseen ja miettii, mistä löytäisi itselleen mukavaa tekemistä ja uusia ystäviä. Tekemistä tosin riittää kellon ympäri aivan keksimättäkin. Vacker on kahden pienen lapsen kanssa kotona. Toinen on nelivuotias, toinen vastasyntynyt. Arjen pyörittämisessä saa ottaa käyttöön kaikki neuvot ja niksit, joita ikinä on oppinut tai vanhemmiltaan kuullut. Tähän elämänvaiheeseensa Vacker löysi vastaukseksi kotitalousneuvontaan ja arjen taitoihin keskittyvän Marttajärjestön. –Menin Laaksolahden Marttoihin, ja minut otettiin siellä hyvin vastaan. Oli helppo jäädä toimintaan mukaan, hän sanoo nyt, 18 vuotta myöhemmin. Vacker toimii nykyään Marttaliiton hallituksen varapuheenjohtajana, joten hänelle ”marttailu” on paljon yhteiskunnallista vaikuttamista ja järjestötyötä tietokoneen ääressä. Käsillä tekeminen, omilla valinnoilla vaikuttaminen ja kaikenlainen toimeen tarttuminen ovat hänelle kuitenkin mieluisia asioita ja syy siihen, miksi hän on viihtynyt Marttana. Kotityötä ei arvostettu, tasa-arvon puute räikeää Vacker hoiti lapsiaan kotona kaikkiaan seitsemän vuotta. Sitä ennen hän oli ehtinyt tehdä jo työuraa erilaisissa hallintotehtävissä ja tietotekniikka-alan yrityksissä. Kotivuosinaan hän vakuuttui siitä, että sujuvassa perhearjessa vaaditaan samoja taitoja kuin työelämässä. Molemmissa on osattava johtaa ja organisoida, innostaa ja innostua. Kummassakaan ei välty rutiineita. Tarvitaan luovuutta, tilannetajua, joustavuutta, paineensietokykyä, eikä huumorikaan ole haitaksi. –Tuntui kuitenkin, että kotityötä ei yhteiskunnassa arvostettu, ja tasa-arvon puute oli räikeää työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa, hän muistelee. Näihin pohdintoihinsa hän siis löysi jo 1800-luvun lopussa perustetun Marttajärjestön, joka tuntui täydellisesti vastaavan hänen tarpeisiinsa. Marttojen tapa edistää yhdenvertaisuutta ja saada isojakin asioita yhdessä toteutumaan teki vaikutuksen. Perustajat aikansa radikaaleja naisasianaisia Sivistys, tasa-arvo, naisasia ja muut suorastaan radikaalit tavoitteet ohjasivat Lucina Hagmania (1853–1946), Alli Nissistä (1866–1926) ja muita rohkeita naisia, jotka olivat perustamassa Marttajärjestöä alkuvuodesta 1899 juuri ennen ensimmäisen sortokauden alkua. He huomasivat kuitenkin pian, ettei ylevillä aatteilla ole paljon merkitystä, jos arjen perusasiat eivät ole kotona kunnossa. Niinpä Martoista muotoutui muun ohessa kotitalouksien neuvontajärjestö. Alkuvuosina naisille opetettiin esimerkiksi kanankasvatusta ja käsitöiden tekoa keinoksi ansaita omaa rahaa. Myöhemmin Martoilta on saatu vinkkejä kestävään arkeen ja siivoukseen ja opittu, miten ruuantähteet voi hyödyntää tai miten mustikkatahran saa irti vaatteesta. Ja vuosittain heiltä on kysytty neuvoa joulun­aluskiireiden helpottamiseksi. –Perheen hyvinvointi ja hyvän arjen tarve ovat aina ajankohtaisia, vaikka ajat muuttuvat, Riikka Vacker sanoo. Tämä on hänen mielestään yksi syy järjestön pitkäikäisyyteen ja elinvoimaisuuteen. –Arjen taidot muuttuvat ajassa ja tarkoittavat nykyään eri asioita kuin ennen, vaikkapa digitaitoja. Myös perhemuodot muuttuvat, hän pohtii. On yksin asuvia, yhdessä asuvia, lapsiperheitä tai lapsettomia. Arjen taitoja kuitenkin tarvitaan, ja siinä järjestö on pystynyt Vackerin mielestä uudistumaan. Emännän rinnalle tuli kaupunkilaisnainen Suomi oli maatalousyhteiskunta Marttajärjestön perustamisen aikoihin ja pitkään sen jälkeenkin. Monien mielikuvissa Marttojen imago onkin hiukan maaseutumainen. Piintyneet mielikuvat liittyvät pullantuoksuiseen emäntään, joka kutoo sukat, säilöö marjat ja pyöräyttää käden käänteessä karjalanpiirakat pöytään. Mielikuva on kuitenkin vanhentunut. Tämän päivän Martta ei ole ”emäntä”, vaan Riikka Vackerin kaltainen työssäkäyvä nainen. Nykyisistä 44 000 jäsenestä jo 23 prosenttia asuu Suomen kymmenessä suurimmassa kaupungissa. Lisäksi jäsenistöstä kolme prosenttia on miehiä. Vacker työskentelee Opetushallituksessa opetusneuvoksena ammatillisen koulutuksen parissa. Hän kuitenkin korostaa, etteivät tittelit, työurat tai koulutustausta ole merkityksellisiä Marttayhdistyksissä. Sen sijaan yhdessä tekeminen ja viihtyminen hitsaa jäsenet yhteen. Jos citymartta kuitenkin olisi nykypäivän järjestöihmisen muotokuva, niin millainen citymartta on? –Marttojen tapaan hän on tiedostava ihminen ja vastuullinen kuluttaja, joka haluaa tehdä kestäviä arvovalintoja ja vaikuttaa omaan arkeensa ja ympäristöönsä, mutta kaupunkiympäristöön sopivalla tavalla, Vacker listaa. Kaikki eivät ole kodin monitaitureita Riikka Vacker ei ollut järjestöön liittyessään aivan tyypillisin Martta. Hän oli yhdistyksen nuorimmasta päästä ja kaupunkilaistyttö ilman aiempaa kontaktia Marttoihin. Usein marttailu siirtyy äidiltä tyttärelle. Vackerin äiti ei ollut Martta, vaikka onkin muuten ”tekevä ihminen”. Käsitys Martoista kädentaitojen mestareina ja kodin monitaitureina ei saisi Vackerin mielestä karkottaa uusia jäseniä liittymästä yhdistykseen. –Oppimaanhan tänne tullaan. Minäkään en esimerkiksi osaa neuloa, mutta teen mielelläni korjausompelua ja laitan ruokaa ja kierrätän. Kun työtä ja järjestötyötä on paljon, elämisen jäljet saattavat joskus näkyä kotona, eikä se haittaa, hän sanoo. Ei kokousta ilman kahvinjuontia Vackerin Martta-uralle alkusysäyksen antaneet lapset ovat nyt nuoria aikuisia. 22-vuotias tytär on jo muuttanut pois kotoa, ja 18-vuotias poika on kevään abiturientti. Äidillä ei kuitenkaan ole tarvetta eikä halua jättää järjestöään. Liiton luottamustehtävien lisäksi hän osallistuu kotiyhdistyksensä Laaksolahden Marttojen toimintaan. Jäsenilloissa on pidetty terveellisen ruuan, hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen iltoja ja opiskeltu uusia asioita esimerkiksi papujen viljelystä tai yrttien ruukkukasvatuksesta. On tehty retkiä, pidetty juhlia ja osallistuttu oman kaupunginosan tapahtumiin. Eikä Martta-iltaa ilman kahvinjuontia ja puheensorinaa. –Olen viihtynyt. Olen tutustunut huipputyyppeihin ja saanut vaikuttaa itselleni tärkeisiin asioihin kuten tasa-arvoon, hän sanoo. Ville Jalovaara: On suurempi koti – Martat 120 vuotta. Otava. Martta vuodesta 2001. Marttaliiton hallituksen varapuheenjohtaja. Syntynyt Tampereella, asuu Espoossa. Koulutus : hallintotieteiden maisteri Tampereen yliopistosta. Työ : Opetusneuvos opetushallituksessa. Perhe : Puoliso ja kaksi lasta. Harrastaa : Marttailun lisäksi kirjoittamista. Minun Martta-vinkkini: Nopea marjavinkki : Jos kotipakastimesta ei löydy, kaupan pakastimesta saa kotimaisia mustaherukoita. Kun ne keittää nopeasti pienessä vesimäärässä sokerin kanssa, saa edullisen ja herkullisen marjahillon puuroon tai maustamattomaan jogurttiin. Kierrätysvinkki : Jos ei tiedä, kuuluuko jokin materiaali muovin- vai metallinkeräykseen, kannattaa rutistaa pakkausta kädessä. Jos se jää ruttuun, se on metallia, jonka voi laittaa metallijätteeseen. Elämänohje: Arkea eletään, ei suoriteta. Arkeen kuuluu rutiineja, mutta myös suunnittelemattomia yllätyksiä ja hetkessä elämistä. Hyvä arki on jokaiselle omanlaisensa. Martat 1899 perustettu kansalaisjärjestö, joka tarjoaa mm. kotitalousneuvontaa. Tarkoituksena edistää kotien ja perheiden hyvinvointia ja kotitalouden arvostusta. Osallistuu nykyään myös kansainväliseen toimintaan ja kehitysyhteistyöhön. Jäsenmäärä: 44 000. Tänä vuonna on Marttojen 120-vuotisjuhlavuosi. Neuvoja jokaiselle Kotitaloustietoa ja vinkkejä: martat.fi/marttakoulu. Verkkosivujen kautta löytyy myös Kysy Martalta -chat, jossa voi kysyä ruokaan, ravitsemukseen ja kodinhoitoon liittyvistä asioista kotitalousasiantuntijalta.