Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Vaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Kohuotsikot voivat viedä luottamuksen terveydenhoitoon ja lääketieteeseen – Mikä on median rooli ja vastuu terveydenhuollosta uutisoitaessa?

Terveydenhuollon menot ovat kasvaneet yli puolella 2000-luvun alkuun verrattuna. Kasvua on selitetty ikääntyvällä väestöllä ja potilaiden myöhäisellä hakeutumisella perusterveydenhuoltoon, mikä on kasvattanut erikoissairaanhoidon tarvetta. Myös yhä yleisemmät elintapasairaudet ja mielenterveyden häiriöt lisäävät kustannuksia. Kasvun taittamiseksi tarvitaan järkevää sosiaali- ja terveyspolitiikkaa, mutta myös laajempaa vaikuttamista muilla yhteiskunnan osa-alueilla, kuten mediassa. Digitalisoituvassa yhteiskunnassa medialla on yhä suurempi merkitys ja rooli tiedonvälittäjänä. Suurten mediatalojen saama näkyvyys on huomattavan suurta verrattuna julkisiin ja yksityisiin terveydenhuollon toimijoihin, jotka pyrkivät edistämään kansanterveyttä ja hyvinvointia. Yksistään suurimpien mediatalojen välityksellä jokainen digisukupolveen kuuluva (15–64-vuotiaat; 3,4 miljoonaa ihmistä) tavoitetaan uutissivustojen kautta keskimäärin viisi kertaa kuukauden aikana. Laaja tavoittavuus antaa mediataloille valtaa, vastuuta ja etenkin mahdollisuuksia terveydenhuollosta uutisoidessa. Aika ajoin mediassa kirjoitetaan terveydenhuollon epäkohdista jopa sensaatiohakuiseen sävyyn. Esimerkiksi 29.10 Helsingin Sanomissa uutisoitiin näyttävän otsikon kera (”Lääkäri raivosi potilaalle niin, että lopulta hoitajakin itki…”), kuinka terveydenhuoltoa koskevat kantelut ovat lisääntyneet tämän vuosikymmenen aikana. Asiallisesti, joskin sivuhuomiona, jutun lopussa todettiin, että esimerkiksi perusterveydenhuollossa yhtä kantelua kohti oli noin 38 000 lääkärikäyntiä vuodessa. Yle puolestaan uutisoi 11.12, kuinka Haartmanin sairaalassa hoitajien mukaan potilasturvallisuus vaarantuu jatkuvasti ja heitä kehotetaan "hallittuun rimanalitukseen". Seuraavana päivänä oikaistiin, että ilmaisulla tarkoitettiin muiden toimien lykkäämistä ja nimenomaan potilaiden hoitoon keskittymistä. Ei siis hallittua potilasturvallisuuden vaarantamista, kuten otsikosta olisi voinut päätellä. Terveydenhuollon epäkohdista uutisoiminen kuuluu median tehtäviin ja voi parhaimmillaan kehittää hoitokäytäntöjä ja terveydenhuollon toimintaa. Pahimmillaan uutisointi luo perusteettomia ennakkoluuloja ja voi heikentää potilaiden hoitomyöntyvyyttä ja uskoa terveydenhuoltojärjestelmään. Tämä voi vähentää varhaista hoitoon hakeutumista, lisätä sairastavuutta ja erikoissairaanhoidon tarvetta ja kasvattaa siten terveydenhuollon menoja. Viime vuosien lisääntynyt rokotevastaisuus ja rokotekattavuuden heikentyminen kuvastavat aukkoja nykyisessä luottamuksessa kotimaista terveydenhuoltoa ja länsimaista lääketiedettä kohtaan. Luottamusta ei tulisi rapauttaa entisestään myyvien otsikoiden kustannuksella. On hyvä muistaa, että kehittämistarpeista huolimatta terveydenhuoltomme on monella mittarilla toistuvissa vertailuissa arvioitu yhdeksi maailman parhaista.