Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Voiko aivoverenvuodosta tai abortista tehdä taidetta? Elävän kirjallisuuden festivaalilla pohdittiin kirjallisuuden kuumia kysymyksiä – jatkoille ehtii vielä

Tampereen Elävän kirjallisuuden festivaalin tekee erityisen eläväksi sen osallistujakunta. Kuinka monen muun kirjallisuusfestivaalin osanottajista suurin osa on nuoria aikuisia? Asia toki selittyy sillä, että Elävän kirjallisuuden festivaalin järjestää Tampereen yliopiston kirjallisuustieteen ainejärjestö Teema. Festivaali viettää tänä vuonna 10-vuotisjuhlaansa. Opiskelijoiden toimiminen taustalla näyttää tuovan tapahtumaan ainutlaatuisen ja raikkaan otteen. Festivaalilla on vuosittain vaihtuva teema. Tänä vuonna se on moniselitteinen Auki. Ohjelmassa pohdittiin henkilökohtaisen suhdetta taiteeseen ja samalla yhteiskuntaan. Taitelija auki Teemaa käsiteltiin esimerkiksi Taiteilija auki -paneelissa, jossa pohdittiin, missä menevät avoimuuden rajat omasta itsestä kirjoittaessa. Panelisteina olivat Marko Annala , Ossi Nyman ja aivoverenvuodostaan Memento Mori -sarjakuvaa tekevä Tiitu Takalo . Nyman on käyttänyt Röyhkeys -romaaninsa pohjana omaa kokemustaan työttömänä olemisesta. Mokoman solistinakin tunnettu Annala taas käsitteli Värityskirja -romaanissaan kokemaansa koulukiusaamista ja masennusta. Paneelissa puhuttiin paljon omasta elämästä kirjoittamisen haasteista. Esimerkiksi Tiitu Takalo kertoi menevänsä piirtäessään liiankin syvälle yksityiskohtiin. –Kerroin kirjassa Minä, Mikko ja Annikki Puu-Tammelan purkamisesta. Sen sijaan että olisin piirtänyt siihen minkä tahansa kaivinkoneen, etsin 1960-luvulla käytetyn koneen kuvan ja vielä sellaisen, jota on käytetty täällä eikä missään Skånessa. Lopulta se kaivinkone on kirjassa noin 2,5 sentin korkuisena. Marko Annala kertoi, että omista vaikeista kokemuksista oli ollut toisaalta terapeuttista, ja toisaalta myös vaikeaa hänen lähipiirilleen. –Poistin äitini pyynnöstä yhden kappaleen Värityskirjasta , sillä se oli hänen mielestään liian tuskallinen. Autofiktio eli omasta itsestä kirjoittaminen on ollut muodissa kirjallisuudessa jo 1950-luvulta alkaen. Takalon mukaan genre on sarjakuvien puolella vielä kirjallisuutta suurempi. –Vaikka kirjailija ei kirjoittaisi itsestään, hän nauhoittaa kokoajan päässään ja saattaa käyttää materiaalia myöhemmin. Kirjailijan kanssa ei siis kannata tutustua, Annala sanoi. Henkilökohtaisesta yhteiskunnalliseen Konkreettinen esimerkki aiheesta oli Emily Hallfastin monologi Eräs elämä , jossa käsiteltiin sateenkaarevan nuoren naisen pohdintaa abortista. Hallfast kertoo, ettei itse ole kokenut aborttia tai tullut vahingossa raskaaksi, mutta monologissa esitetyt pohdinnat ovat hänen omiaan. Monologi on lyhennetty hänen alun perin syksyllä esittämästään teoksesta. Se ei siis ole festivaalia varten tehty, vaikka istuukin aiheeseen täydellisesti. Hallfastin mukaan teos osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun siitä, onko naisella oikeus omaan kehoonsa, mitä on naiseus ja mikä on sateenkaariväestön asema. –Teos on tietoisesti yhteiskunnallinen ja samalla tietoisesti henkilökohtainen. Vaikka pohdinnat ovat omiani, moni on tullut esitysten jälkeen sanomaan, että on ajatellut juuri samoin. Ura vastaan perhe on asia, jonka kanssa moni meistä 27-vuotiaista kamppailee. Hallfast on opiskellut aiemmin kirjallisuustiedettä, mutta opiskelee nyt kaunokirjallisuuden kääntämisen maisteriohjelmassa. Kansista ulos Festivaalin avasi Pirkkalaiskirjailijoiden paneeli, jossa pohdittiin sitä, miten kirjailijat luovat henkilöitä ja kokonaisia maailmoja. Kuten paneelin vetäjä, kirjailija Marisha Rasi-Koskinen sanoi, kirjat maailmat ja henkilöt elävät fyysisesti vain kansien välissä, mutta ne valuvat sieltä silti ulos maailmaan. –Kirjan henkilöihin voi ihastua tai niistä voi tulla ystävänä tärkeämpiä kuin todellisen maailman henkilöt, Rasi-Koskinen alusti paneelia. Kirjan maailmat ja henkilöt jatkavat elämäänsä myös esimerkiksi taiteena. Siksi onkin kiinnostavaa, mistä ne oikeasti tulevat. Paneelin kirjailijat Annika Eronen , Marjo Katriina Saarinen ja Asko Jaakonaho kertoivat luovansa henkilöitä jokainen hyvin eri tavoin. Eroselle henkilöt muodostuvat itsestään, Saarinen pohtii, mitä teemoja käsittelee ja millaisia henkilöitä siihen tarvitsee, kun taas Jaakonaho kirjoittaa historiallisista henkilöistä ja syventyy heihin empatian avulla. Mikki auki Elävän kirjallisuuden festivaalin sisältö ei ollut pelkkää kirjallisuutta. Tekstin ja äänen liittoa pääsi tarkastelemaan esimerkiksi Realisti-yhtyeen ääniperformanssin aikana Werstaan Työväentalo-salissa. Myös samassa artistit Lyyti ja Kölö yhdistelivät esityksissään runoja ja ääntä. Paneeleissa keskusteltiin esimerkiksi lastenkirjallisuudesta, kirjallisuudentutkimuksen uusista tuulista sekä kokeellisen romaanin ja ääriajattelun suhteesta. Romaanien lisäksi festivaalilla käsiteltiin myös runoutta, elokuvia ja sarjakuvia. Kirjailijoiden lisäksi myös mikki oli auki – iltapäivällä myös yleisö pääsi lausumaan, performoimaan ja runoilemaan lavalle. Tapahtumassa julkistettiin myös Aamulehden Tulenkantaja-kirjallisuuspalkinnon tämän vuoden ehdokkaat. Lue lisää: Naisilla ylivoima vuoden 2019 Tulenkantaja-ehdokkuuksissa Festivaalin jatkot järjestetään kello 18 alkaen kulttuuritalo Laikussa, missä jaetaan myös Teeman Tiiliskivi-palkinto. Tapahtumaan on vapaa pääsy. Tampereella työväenmuseo Werstaan tiloissa kerran vuodessa järjestettävä kirjallisuustapahtuma. Järjestäjänä toimii Tampereen yliopiston kirjallisuustieteen ainejärjestö Teema ry. Järjestetty vuodesta 2009 alkaen. Festivaalin yhteydessä järjestetään Tiiliskivi-klubi, jossa palkitaan ansaitsemaansa vähemmän huomiota saanut kirja. Lisäksi festivaalilla julkaistiin Aamulehden Tulenkantaja-ehdokkaat.