Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Nyt on aika uudistaa perusopetus

Yrityksissä ja julkishallinnossa kehittämisen laiminlyönnit ovat usein kohtalokkaita. Nopeat syövät hitaat. Sen koki Nokiakin. Suurimpien yritysten luettelo saattaa muuttua liki puolella kymmenessä vuodessa. Maailma ja Suomi ovat nyt aivan muuta kuin peruskoulun syntyessä 1960–luvulla. Maapalloistuminen tarkoittaa myös kiristyvää kilpailua. Etuja hankitaan parantamalla laatua ja verkottumalla kulloinkin tärkeiden kumppaneiden kanssa. Toisilta opitaan kilvan. Rajallisten ja osin hupenevien resurssien maailmassa kysytään, hyödynnämmekö kyllin ihmisten kapasiteettia. Olemmeko lähelläkään maksimirajaa? Miten nopeuttaisimme oppimista? Mikä on olennaisinta opittavaksi? Millainen koulu olisi mielekäs paikka kaikenlaisille oppijoille? Jatkuva visiointi on jo normaalia. Tutkimustietoa perusopetuksen uudistamiseksi on yllin kyllin. Muutostarpeita on. Tämän tiedon aarreaitta on Koulutuksen tutkimuslaitos. Kansallista arviointitietoa on 1990- ja kansainvälistä vertailutietoa 1960-luvulta saakka. Tieto- ja osaamisperusta uudistaa on vahva. Käytämmekö sitä? Vasta valmistuneilla opettajilla on jopa hinku kehittää, mutta säilyykö se? Opetushenkilöstöllä tulisi olla oikeus vahvaan ja osin räätälöityyn työn ohessa kouluttautumiseen uran loppuun saakka. Tämä tarkoittaa nykyistä kattavampaa täydennyskoulutusta. Poliitikoissa (mm. Lauri Ihalainen) ja tutkijoissa (mm. prof. Roope Uusitalo) on vahvistumassa ajatus nuorten pitämisestä koulussa 18-vuotiaiksi saakka. Se tarjoaisi tilaisuuden tarkastella koulutustamme laajemmin. Jatkeen hyöty on mitätön, jos koulunkäynti on jo aikaisemminkin koettu liki turhana. Ainakin 7-9 vuosiluokilla muutos edellyttäisi osalle oppilaita uudenlaista pedagogiikkaa. Oppilaiden tulisi voida kehittyä maksimiinsa lahjakkuutensa, erilaisuutensa ja oppimistyylinsäkin mukaan. Uhkana on muutoin oppimiskapasiteetin vajaa käyttö ja sen jatkuminen läpi elämän. Mahdollisuuksien tasa-arvoa on vahvistettava. Globaalit jättiongelmat haastavat priorisoimaan sisältöjä ja lisäämään opiskelun tutkivaa otetta. Hallinnon ja koulutusrakenteiden uudistukset tukevat sisällöllisiä uudistuksia. Vastuun otto tarkoittaa vastuuta itsestä, muista ja ympäristöstä. Katsomusaineita ei pidä hylkiä. Eettiselle sitoutumiselle tulisi olla aikaa. Radikalisoitumista ei saa ruokkia. Uudistuksissa opetussuunnitelmien perusteiden tavoitteet ja sisällöt tulisi määritellä ensin ja sitten se, paljonko opetusaikaa niille annetaan. Nyt oppiaineet tuntimäärineen päätetään ensin. Tämän järjestyksen edut lienevät hupenemassa. Oppiainerajoja saa tarkastella kriittisesti. Elämän ilmiörikkauden keskellä lähes yksinomainen opetustilamme, luokkahuone, on köyhä oppimisympäristö. Kiitos digitalisaation, ainakin havainnollistamiselle on valtavat mahdollisuudet. KT, dosentti Valkeakoski