Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Eurovaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Olen ollut hautajaisissa, joissa tuhka siunattiin – Tilaisuus oli valoisa ja henkistynyt

Lapsena hautajaiset olivat minusta pelottavia tilaisuuksia. Kammottavinta oli katsoa alttarin edessä lepäävää arkkua ja miettiä, että siellä makasi rakkaan mummuni maatuva ruumis. Ajatus oli ahdistava ja hallitseva, vaikka sitä vastaan kuinka yritti taistella. Sain toisenlaisen hautajaiskokemuksen 17-vuotiaana, kun vaarini menehtyi yllättäen ulkomaanmatkallaan Kiinassa. Hänen ruumiinsa tuotiin kotimaahan tuhkattuna. Siunaustilaisuudessa oli arkun sijaan kaunis, puusta kaiverrettu tuhkauurna, joka laskettiin siunauksen jälkeen kirkkomaahan. Tilaisuus oli valoisa ja henkistynyt. Hautajaiset ovat ihmisen maallisen matkan viimeinen etappi. Mahtaville miehille ja naisille on perinteisesti haluttu järjestää hautajaiset, jotka kuvastavat heidän aiempaa asemaansa. Tammipuiset arkut ja koreat kukkalaitteet ovat olleet vainajan kunnioituksen ja ehkä läheisten rakkaudenkin mitta. Maailma on kuitenkin muuttunut. Nuori polvi ei enää samalla tavalla arvosta ulkoisia vallan ja vaurauden symboleita, vaan ympäristöarvot ja eettinen pohdinta ovat pinnalla. Asioihin suhtaudutaan käytännönläheisesti. Tästä on hyvänä esimerkkinä yhden kukan käytäntö, joka on yleistynyt tuhkaushautausten yhteydessä. Kukkalaitteita ei enää hankita, koska arkkua ei haudata eikä kukkia voi jättää kappelin tiloihin. Kärsijöinä tässä ovat kukkakaupat, joiden talouteen yhden ruusun politiikka on aiheuttanut loven. Kun surun murtama ihminen menee hautaustoimistoon, hän ottaa kiitollisena vastaan saamansa palvelun. On helpotus, kun kuoleman ammattilaiset ottavat ohjat ja hoitavat järjestelyt. Hautaustoimistossa ei tingitä. Harva omainen jaksaa siinä tilanteessa myöskään ihmetellä saati kyseenalaistaa vallitsevia toimintatapoja. Sekä kirkko että hautaustoimistot kuitenkin korostavat, että omaisten toiveita kuullaan. Tiedän ihmisiä, jotka eivät missään nimessä tahdo tulla polttohaudatuksi, vaan haluavat päätyä arkussa maan poveen. On hyvä, että heidän toiveitaan kunnioitetaan. Oma toiveeni taas on, että en joudu kirkkoon arkussa makaamaan. Toivottavasti tämän takia ei kuitenkaan tarvitse erota kirkosta tai lähteä ulkomaille kuolemaan. Siellä arkussa olisi kuitenkin vain rapistuva tomumajani, sieluni lentäisi jo vapaana. Toiveeni on, että myös tuhkani päästetään vapaaksi ja sirotellaan Näsijärveen.