Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Aivoja kuormittava sirpaleisuus valtasi salakavalasti arkeni – Havahduin, kun en enää pystynyt katsomaan elokuvaa televisiosta ilman somen selaamista samalla

Olen opetellut leipomaan juurella kohotettua vehnäleipää. Homma vie herättelyineen ja korikohotuksineen pari päivää. Siihen kuuluu lämmitystä, ruokkimista, venyttelyä ja taittelua. Aloittaessa ei voi tietää, millainen on lopputulos. Yleensä pitkäjänteisyys kuitenkin palkitaan. Leipä tuoksuu huumaavalta ja sen kuori on ihanan sitkasta. Samaan sarjaan leipäprojektini kanssa kuuluvat sekalaisten valokuvien kokoaminen aikajanallisiksi albumeiksi, pitkän ja leveän kaulaliinan neulominen ja kirjan lukeminen. Paksun romaanin, jota ei mitenkään voi loikkia läpi paloina sieltä täältä. Hankkeet ovat vastaisku sirpaleisuudelle, joka on salakavalasti vallannut arkeni. Havahduin, kun en enää pystynyt katsomaan elokuvaa televisiosta ilman yhtäaikaista somen selaamista. Olen ollut uppoutumisen mestari, ja saanut suljettua minkä tahansa melumaailman ympäriltäni. Nyt ymmärsin, että keskittymiskykyni on pirstaloitumassa. Koira hermostui, kun vein sen iltapissalle, koska jämähdin puhelimelle tylsään, hajuttomaan tienristeykseen, joka ei tarjonnut spanielille mitään. En ole yksin. Missä tahansa joukko keski-ikäisiä kokoontuu, pian aletaan haikailla aikaan, jolloin some ei syönyt yhteistä energiaa eikä jatkuva ilmoitusten välke rapauttanut ymmärryskykyä. Kesäillan takkatuli ja sunnuntain rauhallinen aamiainen tuntuivat syvemmiltä. Oli helpompi piirtää, kirjoittaa, soittaa tai vaikka kokata rauhassa. Perheen ja suvun yhdessäolo riitti sellaisenaan. Ja kesäloma oikeasti irrotti muusta. Viime viikolla määräsin itselleni puhelinvapaat bussimatkat. Katsoin ikkunasta Pyynikin metsää ja kaupungin ihmeitä. Huomasin työhön suuntaavan äidin, joka vilkutti ja lähetti lentosuukon ikkunan läpi pikkutytölle päiväkotiin. Näin poikaporukan, joista kolme oli puhelimillaan niskat kyyryssä, mutta yksi istui selkä suorassa ja katseli maailmaa. Kuuntelin kolmevuotiasta, joka leikki isänsä olevan joulupukki. "Minulla on jo kaikki maailman lahjat", vastasi pikkuinen lahjatoivekyselyyn. Kolmantena aamuna olin syvällä somessa taas. Liityin netin suosituimpiin yhteisöpalveluihin noin kymmenen vuotta sitten. Niistä on ollut valtavasti iloa. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut nähdä myös sen, mitä häly on minulta vienyt. Ei tarvita ennustustaitoja nähdäkseen, että seuraavan iso terveystrendi on pitkien, keskeytymättömien kehityskaarien ja aivolevon palauttaminen ihan tavallisten ihmisten arkeen.