Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Vaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Hevosihminen ei ole koskaan yksin – Ratsastuskoulun valintaan vaikuttaa uskomattoman moni asia: minkä minä valitsisin

Jos huoneessa on viisi ihmistä itseni lisäksi, yleensä aina jollain heistä on jokin kosketus hevosiin. Jos olen oikein onnekas, tuo yksi viidestä on ehta hevosihminen. Kun joudun uudelle paikkakunnalle, etsin ensimmäiseksi tallin. Sitä kautta löytyy aina ystäviä ja verkosto. Aina löytyy joku, jolle puhua, tai joku, joka auttaa. Hevosista nyt puhumattakaan. Lue myös: Esittelemme 29 tallia: Millaisia ratsastuskouluja Tampereen seudulla on, ja mitä ratsastajat niistä sanovat? Jo hevosen tuoksu tai sen karvan kosketus kämmenessä laskee verenpaineen ja vapauttaa endorfiinin. Jos haluaa oikein hyvän fiiliksen, niin voi painaa kasvonsa sen kaulaan ja vetää sisäänsä hevosenhajua. Silti toiset tallit ovat mukavampia kuin toiset. Hyvässä tallissa jutellaan, tervehditään, hymyillään. Henkilökunta toki, mutta myös muut asiakkaat. Siksi ratsastuskoulujen kannattaa pitää mukavista ihmisistä kiinni. He muuttavat reiluudellaan koko ympäristönsä miellyttäväksi. Minulla on jo vuosia ollut oma hevonen, mutta kun aikanaan ennen sitä kulkeuduin ratsastuskouluun, halusin sotkea käteni sontaan. Tehdä töitä, osallistua. Kävin kokeilemassa useita talleja, kunnes löysin omani. Minulle ei sopinut malli, jossa tultiin vain tunnille, noustiin selkään ja korkeintaan hoidettiin hevonen ennen ja jälkeen. Löysin lopulta Sorvan perältä Nokialta tallin, josta minulle ja lapsilleni jäi elinikäisiä ystävyyksiä ja lopulta myös oma hevonen ja sen jälkeen monta lisää. Nokian Ratsastuskoulua ei enää ole, mutta kaikki se kokemus ja jopa se millainen nykyään olen, jäi. Niin tärkeä on talli. Jos nyt valitsisin ratsastuskoulua, etsisin edelleen paikkaa, jossa saa myös hoitaa hevosia ja luoda lantaa. Haluaisin tasokkaan opetuksen, mahdollisuuden kilpailla ja hyvin hoidetut, ymmärretyt hevoset. Voisin tinkiä jopa maneesista, jos saisin tehdä vähän töitä. Sen verran ikä on tehnyt tehtävänsä, että entiseen malliin en täysin ajattele, että sää on vain asennekysymys. En minä kuitenkaan edelleenkään ole sokerista. Pirkanmaan ratsastuskoulut ovat hyvin laadukkaita. Täällä on monta, jotka voisin valita omaksi tallikseni. Minulle tunnin ajomatka ei ole kynnyskysymys ja omia hevosia elättäneenä pidän tunteja suorastaan edullisina. Tuntemistani talleista voisin valita Laaksolan Ratsutilan sen kisaryhmien ja viihtyisän tallin vuoksi. Pirkkalan Ratsastuskoulussa en ole koskaan käynyt, mutta se kuulostaa ihastuttavalta paikalta, jossa on mukavia muita asiakkaita ja arvostetaan pehmeitä apuja. Kilpailumahdollisuuksiakin tuntuu olevan. Ruoveden Ratsutallin leireistä olen kuullut hyvää. Vakioviikkotunteja ajatellen se ehkä olisi vähän kaukana. Plussaa on, että Ruoveden Ruhalan kartano ja Pirkkalassa Anian kylä ovat kaunista seutua. Ratsutalli Heidi Mäkisen kävisin kokeilemassa, niin paljon sen henkeä kehutaan ja onhan siellä uusi maneesi. Tutkisin sen kilpailumahdollisuuksia. Toisaalta tunnen Linjamäen sisarukset, joten harkitsisin Pinsiön Ratsastuskoulua. Siellä pääsisi varmaankin tekemään töitä. En ole issikkaihmisiä, mutta Tuulensillan tallin maastoreissu täytyy silloin tällöin kokea. Luopioisten Ratsastuskeskus on vähän kaukana, mutta sen maalaisidylli ja mukava omistajaopettaja houkuttaisivat vierailemaan. Lapseni ovat aikuisia ja toinen heistä jo minua paljon parempi ratsastaja. Heidän ollessaan pieniä minun täytyi ajatella, mikä on hyvä talli meille kaikille. Missä on kivat ponit ja hyvä opetus lapsille, mutta ennen kaikkea myös kavereita heille ja mahdollisuus viettää aikaa, kun äiti on ratsastamassa. Samoin missä on turvallista, vaikkakin hevosharrastajan täytyy aina ymmärtää, että joskus voi vähän sattua kipeästikin. Lapsia ajatellen moni jo mainitsemani kuulostaisi sopivalta. Lisäksi Herttuala tai puhtaasti poneihin erikoistunut Papinojan Ponitalli. Talleilla kasvaa hyviä ihmisiä, eikä kaikkien tarvitse edes ratsastaa. Voi vain katsella ja touhuta vapaaehtoistöitä seurassa. Lapsuudessani hevoset pelastivat minut yksinäisyydeltä ja teininä muulta hulluudelta. Kokeile, jos se antaa sinulle tai lapsillesi saman.