Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Julkisuuden täysi hallitseminen on mahdotonta, ja Matti Nykäsen tapaus on siitä elävä esimerkki

Suuri osa brasilialaisista muistaa edelleen, kuka oli Manuel Francisco dos Santos , joka kuoli vuonna 1983 vain 49 vuoden ikäisenä. Dos Santos tunnettiin paremmin portugalinkielisellä taiteilijanimellään Garrincha, joka tarkoittaa pikkulintua. Hän oli monien synnynnäisten vaivojen piinaama lyhyehkö jalkapalloilija, josta kuitenkin kehkeytyi aikansa arvostetuin pelaaja ja kaksinkertainen maailmanmestari. Urheilemisen lisäksi Garrincha jäi kollektiiviseen muistiin useista avioliitoistaan ja elämäntavoistaan, jotka viime kädessä aiheuttivat hänen kuolemansakin. Maanantain vastaisena yönä kuollut Matti Ensio Nykänen oli suomalaisten ja talviurheilumaailman Pikkulintu. Alansa ylivoimainen taitaja, jota ihailtiin mutta jonka puolesta kannettiin myös huolta. Häneen samastuttiin, halusi hän tai ei. On vaikea kuvitella, kenen toisen henkilön inhimillisesti katsoen ennenaikainen kuolema olisi aiheuttanut – tai voisi aiheuttaa – sellaista kansakunnan pysäyttävää reaktiota kuin Nykäsen. Hän oli monen sukupolven julkisuushahmo. Moni häntä tämän vuosituhannen puolella mediasta viihdetaiteilijana seurannut suomalainen saattoi olla jopa tietämätön siitä, että hän aikoinaan oli maailman ylivoimaisesti paras kilpailija omassa urheilulajissaan. Lisäksi tuo urheilulaji, mäkihyppy, on pelkästään katseltavaksi henkeäsalpaavan hurjan näköistä touhua. Tottumattomalle se olisi hengenvaarallista yritettäväksikin. Nykäselle se oli synnynnäisesti luontaista. Hänen kaikki niin fyysiset kuin henkisetkin ominaisuutensa olivat kuin tilauksesta mäkihyppääjälle luotuja. Sanotaan, että kansakunta tarvitsee ja ansaitsee sankarinsa, vaikka heihin liittyisi antisankaruudenkin piirteitä. Samoin on sanottu, ettei sankarimyyttejä pitäisi tietoisesti rakentaa ainakaan sellaisten ihmisten ympärille, jotka eivät sitä itse ehkä edes toivo ja jotka eivät pysty siihen liittyviä paineita käsittelemään. Julkisuuden täydellinen hallitseminen on kuitenkin mahdotonta. Sitä on yritetty vaikka kuinka, ja siinä on jossain määrin välillä onnistuttukin. Mutta sitten tulee aina jokin ilmiö, joka osoittaa mahdottoman mahdottomaksi. Suomi tarjosi Nykäselle väylän toteuttaa ainutlaatuista lahjakkuuttaan. Kansa sai häneltä valtavasti täytettä elämysnälkäänsä. Se oli kaikessa julmuudessaankin hänen "yhteiskuntasopimuksensa", oikein tai ei.