Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Matti Nykänen ehti viettää elämänsä parasta aikaa – Aamulehden Matti Kuusela muistelee parin viikon takaista haastattelua Tampereella

Väärin. Ei voi olla totta, ei saa olla totta. Enpä muista, milloin olisin töihin tullessani järkyttynyt yhtä suuresti kuin tänään aamulla. Totta se oli. Matti Nykänen on kuollut. Haastattelin mäkilegendaa vain kaksi viikkoa ja kaksi päivää sitten Sport Bar Aikalisässä Tampereella. Matti oli tullut keikalle suoraan Tammisaaresta ja lähdössä vielä ajamaan yöllä kotiin Joutsenoon bemarillaan. Kilometrejä kertyi viikonlopussa tuhat. En voi kieltää, ettenkö olisi ollut huolissani. Oli Matti itsekin vähän. –Minulla on todettu diabetes. Siihen voi kuolla, jos ei hoida sitä kunnolla. Mutta minä olen opetellut, Matti sanoi ja kertoi käyneensä Tampereella apteekissa. Miltä Matti vaikutti? Levolliselta, valoisalta – tohtisiko sanoa: onnelliselta. Pelokkaasta pikku pojasta oli kasvanut mies, joka tunsi vihdoin kuuluvansa johonkin. Tasainen elämä Hän kertoi löytäneensä elämään jotain yhtä hienoa kuin liitäminen yli 200 metriä lentomäestä. –Se on tämä tasapainoinen elämä. Voi että se tuntuu kaiken sekoilun jälkeen hyvältä. Että saa tehdä lumitöitä vaikka viisi tuntia, kaikessa rauhassa. Levoton mies oli selvästi löytänyt jonkinlaisen rauhan – hän vastaili kysymyksiini liki puolitoista tuntia. –Onpa minusta tullut kärsivällinen, hän naureskeli uudelle itselleen. Tätä ei voi liikaa korostaa: Matti vastaili rehellisesti, kuten aina. Se oli hänen elämänsä yksi suurista ongelmista, rehellisyys. Ja kun mies ei sietänyt minkäänlaista epäoikeudenmukaisuutta ja selän takana puhumista, seuraukset olivat usein ankarat. Pia ja Diego, elämän ilot Matti asui omakotitalossa yhdessä vaimonsa Pian kanssa. Elämään toi iloa myös koira Diego. –Käymme joka aamu lenkillä. Sillä on lyhyet jalat. Siksi kolaan pihan aina aivan tasaiseksi. Näin Diego pääsee juoksemaan vapaasti kaikkialle. Niin. Matti Nykänen tiesi kyllä, miten hienolta tuntuu, kun saa juosta vapaasti kaikkialle. Nyt hänellä oli myös paikka, jonne tulla takaisin. –En jää enää koskaan keikan jälkeen bilettämään. Ajan aina kotiin. Olen siellä noin neljältä, käyn suihkussa ja menen Pian viereen, hän kertoi uudesta elämästään. Matin kaulassa kimmelsi koru, jossa oli P-kirjain. –Piaa se tarkoittaa, mies melkein punastui sitä esitellessään. Kysyin Matilta myös hänen sitaateistaan. Ovatko ne kaikki hänen sanomiaan? –Eivät tietenkään. Mutta olen sanonut, vahingossa, että se on fifty-sixty. Ja myös se "elämä on ihmisen parasta aikaa" on kyllä totta. Minulta kysyttiin, mikä on ollut parasta aikaa elämässä. Vastasin "Elämä". Siitä se tuli, Matti paljasti. Hän oli juuri päässyt viettämään elämänsä parasta aikaa. Onneksi edes hetkeksi.