Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Muistisairaus voi iskeä vähitellen ja huomaamatta – Miksi lääkärikään ei aina ymmärrä kysyä oikeita kysymyksiä?

Kiltistä rouvasta on tullut kuin huomaamatta häijy ja epäluuloinen. Puoliso ajattelee, ettei mitään ole tehtävissä, koska tämäkin muutos varmaan kuuluu tähän tautiin. Rouvalla on nimittäin muistisairaus. Niinpä puoliso yrittää vain kestää ja jaksaa, vaikka muutenkin alkaa jo olla aika raskasta pysyä rouvan sairauden vuoksi valppaana jatkuvasti. –Moni tietää, että erilaiset käytöshäiriöt voivat kuulua muistisairauden kuvaan. Sitä ei aina tiedetä, että käytöshäiriöihin voi löytyä apua, sanoo neurologian ja psykiatrian erikoislääkäri Risto Vataja. Muistisairauteen kuuluva käytöshäiriö voi tarkoittaa masennusta, ahdistuneisuutta, levottomuutta, aistiharhoja ja harha-ajatuksia. Muistisairauksien Käypä hoito -sivuilla todetaan, että erilaisia muistisairauksiin liittyviä käytösoireita esiintyy jopa 90 prosentilla potilaista. Ensimmäinen oire voi olla apatia Yksi yleisimpiä ja mutta vähiten tunnistettuja muistisairauden käytösoireita on apatia. –Potilaan tunnetilat latistuvat, elämänkipinä tuntuu hiipuneen. Potilas voi istuskella tuntikausia haluamatta mitään ja vaikuttaa muuttuneen tylsistyneeksi. Ei ole harvinaista, että apatia on muistisairauden ensimmäinen oire, Vataja kertoo. Apaattinen potilas ei innostu mistään tekemisestä, eikä halua ryhtyä mihinkään. –Aina apatiaa ei osata ajatella niin, että se on aivan oma käytösoireensa muistisairaudessa. Apaattista potilasta voivat kiinnostaa kuitenkin jotkut, hänelle mieluisat aktiviteetit. Sellainen asia voi olla musiikki. Jos muistisairauteen liittyvä käytöshäiriö on ahdistusta ja masennusta, ne voivat aiheuttavat sekä muistisairaalle itselleen että hänen läheisilleen kärsimystä ja tuskaa. Vaietut vaivat ja häiriöt Muistisairaan käytöshäiriö voi olla uutta pelokkuutta. Häntä voivat pelottaa arvaamattomat asiat. Tuttu asia tai henkilö voi olla yhtäkkiä pelon aihe. Muistisairas voi olla koko ajan kireä ja ärtyisä, eikä mikään elämässä ei tunnu olevan hyvin. Hän ei ehkä halua tehdä mitään. Hän voi olla itkuinen. Hän voi menettää ruokahalunsa. Usein käytöshäiriöt ovat lieviä, mutta ne voivat olla myös sellaisia, että erityisesti omaiset ja omaishoitaja on niiden vuoksi hädissään. Muistisairaan käytöshäiriöt voivat jäädä diagnosoimatta, koska niistä ei puhuta lääkärille. –Muistisairaan kanssa lääkärin vastaanotolle tullut läheinen ei osaa tuoda potilaan käytöshäiriöitä ilmi, eikä lääkäri hoksaa kysyä, vaikka se hänen pitäisi tehdä, Vataja kuvailee. Seksuaalisuus erityinen osa-alue Vaikka muistisairas potilas olisi itsekin havainnut, että kaikki ei elämässä ole niin kuin ennen, hän ei välttämättä puhu tästä mielellään. Hänellä voi olla sairauden tuntua, mutta se jää hänen salaisuudekseen. Erityisen herkästi piiloon voivat jäädä muistisairaan seksuaalisuuteen liittyvät käytösoireet. Vataja suosittelee, että käytösoiretilanne otettaisiin esille aina lääkärin vastaanotolla. Se ei kuitenkaan ole aina helppoa. Terveyskeskuslääkärin 15 minuutin aika voi olla niin lyhyt, että siinä ei ehditä käytösoireita käsitellä mitenkään. –Valitettavasti psyykkisen puolen oireisiin liittyy edelleen myös stigma (häpeäleima), jonka vuoksi niitä halutaan peittää ja niitä pidetään hävettävinä, Vataja toteaa. Elämänlaatua monelle Käytöshäiriö voi olla myös huonoa nukkumista ja öistä vaeltelua. Silloin muistisairas voi tahtomattaan valvottaa myös samassa asunnossa asuvaa omaishoitajaa. –Rakastava puolisokaan ei jaksa, jos hän uupuu, Vataja sanoo. Jos muistisairaan käytöshäiriöt ovat aggressiivisuutta, on mahdollista, että omaishoitaja joutuu todelliseen vaaraan. Kun muistisairaan käytöshäiriöistä puhutaan, niihin voi löytyä helpotusta, joka auttaa sekä potilasta itseään että hänen läheisiään. –Oikea lääke voi parantaa elämänlaatua, Vataja toteaa. Vataja toivoo, että tiedon lisääminen voisi hälventää epäluuloja muistisairauksien suhteen. –Käytöshäiriöitä ei tarvitse pelätä tai hävetä. Niihin voi löytyä hoitoa ja apua kannattaa kysyä. Seuranta oleellista Aina kun ihminen sairastuu, on kyse kokonaisuudesta. Tämä koskee myös muistisairauksia. Ihmisen persoonallisuudella, aiemmilla kokemuksilla, sosiaalisilla suhteilla, lääkityksellä ja monella muulla tekijällä on vaikutusta sairauden kulkuun ja siihen, miten itse ja muut suhtautuvat sairauteen. Vatajan mukaan erittäin tärkeää, että muistipotilas olisi säännöllisessä seurannassa. On tärkeää tietää, miten muistisairaan ja hänen läheistensä arki sujuu, vaikka sairaus etenee. Hyvää seurantaa olisi esimerkiksi se, että potilas tapaisi samaa sairaanhoitajaa vastaanotolla tai kotona säännöllisin väliajoin. –Tämäntapainen seuranta on nykyään Suomessa paljon parempaa kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten, mutta vielä se ei toteudu kaikkialla Läpimurto voi olla lähellä Vataja on jo pitkään odottanut tavallisinta muistisairautta eli Alzheimerin tautia koskevaa läpimurtoa, jonka avulla joko ehkäistäisiin tai pysäytettäisiin muistisairauden eteneminen. –Läpimurto muistisairauksissa voi löytyä rokotteesta tai muista sairauden mekanismeihin vaikuttavista lääkkeistä, mahdollisesti jo lähivuosina, hän sanoo. Toimivan lääkkeen puuttuminen on yksi syy siihen, miksi muistisairauksia pidetään pelottavina. Markkinat ovat reagoineet tähän pelkoon ja kaupan onkin monenlaisia tuotteita, joiden väitetään voivan ehkäistä muistisairauden puhkeamista. –Itse en sellaisiin rahoja laittaisi. Pääsääntöisesti nuo tuotteet ovat hyödyttömiä ja pelkkää rahastusta, Vataja toteaa. Edelleen paras keino itse ehkäistä muistisairauksia on elellä perusterveellisesti: harrastaa liikuntaa, olla tupakoimatta, syödä suurin piirtein ravitsemussuositusten mukaisesti, olla tekemisissä ihmisten kanssa, harrastaa mukavia asioita ja nukkua riittävästi. Hoitoa käytöshäiriöihin Käypä hoito -suosituksen mukaan muistisairaan käytösoireita pitää hoitaa, kun ne rasittavat potilasta, heikentävät kykyä huolehtia itsestä tai vaikeuttavat sosiaalista vuorovaikutusta tai toimintakykyä. Käytösoireita pitää suosituksen mukaan hoitaa myös silloin, jos ne aiheuttavat vaaratilanteita potilaalle itselleen tai muille, vaikuttavat hoitopaikkaratkaisuun tai kun omaiset eivät enää niiden vuoksi jaksa hoitaa potilasta.