Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Miksi Esperi Caren tilanne pääsi pitkälle, vaikka kuntien pitäisi valvoa tilannetta? Kuntajuristi puolustaa ulkoistuksia: "Emme asu ihmemaassa, jossa raha tippuu taivaasta"

Kunnat osaavat kilpailuttaa hoivapalveluja yleisesti ottaen hyvin, arvioidaan Suomen hankintajuristeista sekä Kilpailu- ja kuluttajavirastosta (KKV). Hoivapalvelut ovat nousseet keskusteluun Esperi Caren hoivakodin laiminlyöntien takia. Valvira päätti viime viikolla sulkea Hoivakoti Ulrikan Kristiinankaupungissa. KKV:n tutkimuspäällikkö Max Jansson toteaa, että virasto on selvittänyt vain muutamia hoivapalvelujen ulkoistuksia, eikä niistäkään löytynyt lopulta moitittavaa. Ottaen huomioon, että jo lähes puolet tehostetun palveluasumisen tuottajista on yksityisyrityksiä, määrä on pieni. –Meidän korviimme ei ole kantautunut mitään suurta huolta kilpailutuksen osaamisesta, Jansson sanoo. Hankintajuristit ovat hoitaneet vuosia kuntien hankintoja Suomessa mukaan lukien lukuisia hoivapalvelukilpailutuksia, ja asianajaja Marita Iskalalla on hyvä kuva siitä, kuinka hyvin kunnat osaavat kilpailuttaa palveluja. Sekä Jansson että Iskala ovat samaa mieltä siitä, että vallalla on suuri väärinkäsitys kilpailutuksesta ja hankintalaista. Usein ajatellaan, että pelkkä halpa hinta ohjaa kilpailutuksia, mikä on nähty peikkona erityisesti sote-alalla. Tämä ei kuitenkaan pidä lainkaan paikkaansa. –Se on mielestäni suurin kilpailutuksiin liittyvä väärinkäsitys, Iskala puuskahtaa. –Jotta tarjouksista saadaan vertailukelpoisia, ei kannata laittaa liikaa laadullisia vertailuperusteita, koska ne eivät tee eroa palvelun tarjoajien välillä. Kannattaa mieluummin määrittää hankinnan kohteen kuvaukseen tilaajan vaatima palvelutaso, jolle pyydetään hintaa ja se taso täytyy jokaisen kilpailutukseen osallistuvan täyttää. Kyllä näihin kuvauksiin panostetaan tosi paljon. Jansson puolestaan yrittää korjata samaa väärinkäsitystä jatkuvasti. Kilpailutus voidaan jopa hoitaa pelkillä laatukriteereillä. Jansson on törmännyt sellaisiin ratkaisuihin, mutta ne ovat harvoin suositeltavia. –Yksi tärkeä kilpailumomenttihan putoaa silloin kokonaan pois ja ne, jotka pystyisivät tuottamaan korkeaa laatua halvalla, menettävät yhden kilpailuvaltin. Silloin saatetaan päätyä maksamaan hankinnasta enemmän kuin olisi ollut tarpeen, Jansson sanoo. Ongelmia valvonnassa, ei kilpailutuksessa Hankintalain mukaan kilpailutuksessa on valittava kokonaistaloudellisesti edullisin vaihtoehto, mutta laskutavat vaihtelevat. Painotuksen hinnalle voi vapaasti valita ja lopputulos voi vaihdella paljonkin sen mukaan, kuinka monta pistettä kilpailutuksessa annetaan hinnasta ja kuinka monta laadusta. Jansson harmittelee, että huonot kilpailutukset ja epäonnistuneet hankinnat saavat paljon julkisuutta, mikä osaltaan ruokkii väärinkäsitystä. Näkyvyyttä pitäisi saada myös onnistuneille kilpailutuksille, joita on paljon. –Huonoa laatua halvalla hinnalla ei todellakaan ole pakko ostaa. Hyvä kilpailutus vaatii huolellisen valmistelun ja sopimusoikeudellisen taidon, jotta sopimusehdot pystytään kirjoittamaan niin, että hyvä laatu pystytään varmistamaan. Janssonin mukaan Esperin tapauksen kaltaisissa tilanteissa ongelma piileekin usein muun muassa valvonnassa, ei niinkään kilpailutuksessa. Ideaalitilanteessa sopimuksessa on määritelty keinoja puuttua tilanteisiin. KKV haluaakin nyt selvittää yhdessä Kristiinankaupungin kanssa Esperin tapausta. Valvontaa ja sopimusosaamista korostaa myös Hankintajuristien Iskala. Hänen mukaansa kunnat voisivat kiinnittää niihin enemmän huomiota. Hän nostaa esimerkiksi sopimuksen, joka ei kannusta palveluntuottajaa kustannustehokkuuteen. Sopimus on saattanut mahdollistaa vaikkapa sen, että palvelua annetaan viikonloppuisin, vaikka se voitaisiin yhtä hyvin antaa arkena, mikä olisi yhteiskunnalle halvempaa. Esperin tapauksessa Iskala hämmästyi eniten sitä, että tilanne oli päässyt niin pitkälle. –Vaikka palveluja ulkoistetaan, kuntien vastuu ei poistu. Tilaaja ei voi poistua takavasemmalle, vaan valvonta on olennainen asia. Valviran tulee olla vasta viimesijainen ja poikkeuksellinen puuttuja. Näin osaamista pitäisi parantaa Iskalan mukaan kuntien sopimusosaamisessa niin sanottu keppi eli sanktiot ovat melko hyvin hallussa, mutta porkkanoissa on vielä kehitettävää. Porkkanat ovat bonuksia, joita maksetaan palvelun laadukkaasta hoitamisesta. Tämä tarkoittaa sitä, että sopimuksiin kannattaisi laatia kannustemalleja laadukkaan palvelun tuottamiseksi. Toisaalta sopimukseen osataan jo kirjata seuraamuksia, jos palvelu ei toteudu sovitusti. –Jos rikkeitä tulee useita, viime kädessä sopimus voidaan irtisanoa. Lisäksi virheistä voi koitua esimerkiksi rahallisia sanktioita. Toisaalta hyvistä tuloksista voidaan palkita rahallisesti. Tällainen porkkana voi Iskalan mukaan tarkoittaa vaikkapa sitä, että asiakkaan yksilölliset tarpeet on huomioitu erityisen hyvin. Kannustemallit ovat Iskalan mukaan nyt nousussa samoin kuin tuottajaohjaus, josta alkaa tulla aktiivisempaa ja ennakoivampaa sen sijaan, että puututtaisiin vain epäkohtiin reklamaatioiden perusteella. Yksityisiä hoivapalveluja käytetään yhä enemmän ja trendi on globaali. Iskala huomauttaa, ettei yksityistäminen ole automaattisesti aina pahasta, vaan sitä myös tarvitaan kirittäjänä markkinoilla. –Se ei ole niin paha peikko kuin puhutaan. Palvelun laadun toteutumiseen voidaan vaikuttaa tosi vahvasti sopimuksella, valvonnalla ja tuottajaohjauksella. Puhumme kuitenkin palvelusta, joka maksaa koko ajan enemmän ja enemmän. Se tarkoittaa myös sitä, että palvelu täytyy tuottaa kustannustehokkaasti. Emme me asu ihmemaassa, jossa rahaa tippuu taivaasta.