Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Ongelmia on myös maailman parhaassa maassa – mikähän olisi kansliapäälliköiden vastaus Esperin tapaukseen?

Tavallisen tallaajan tajuntaan ei välttämättä uppoa tämä: samaan aikaan hehkutetaan Suomea maailman parhaana maana ja julistetaan hyvinvointiyhteiskuntamme olevan suuressa vaarassa. Päällepäin ristiriitaiselta näyttävä viestejä välittävät usein samat tahot. Historian esimerkit maailmalta kuitenkin osoittavat, että toimivakin yhteiskunta voi romahtaa. Kukoistava talous voi rapaantua vuosikymmeniksi, jos siitä ei pidetä huolta. Suomessa ministeriöiden kansliapäälliköt julkistivat maanantaina madonlukuja ja varoituksen viestejä tuleville päättäjille. Kriittisen näkemyksen mukaan ylin virkakunta kirjoitti seuraavan hallituksen ohjelmaa. Viranhaltijoillakin vain on oikeus, suorastaan velvollisuus, osallistua poliittiseen keskusteluun. He kantavat vastuuta vaalikausien ylikin, ja heidän on pystyttävä tekemään töitä poliittisten päättäjien kanssa vallalla olevasta suuntauksesta riippumatta. Kansliapäälliköiden vakavimmin otettava viesti liittyi työllisyysasteeseen, joka on nykyisen hallituksen aikana noussut. Saavutetusta 72 prosentin työllisyysasteesta olisi kuitenkin päästävä 80 prosenttiin. Muuten on otettava paljon lisää velkaa ikääntyvän väestön kohtuullisen hyvinvoinnin takaamiseksi. Erityinen haaste on saada nykyistä suurempi osa nuorista miehistä töihin. Hyvinvoinnin tulevaisuutta koskeva keskustelu käynnistyi sopivasti samaan aikaan, kun uutiset kertovat ongelmista ikääntyvien hoivassa. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira keskeytti yksityisen hoivakodin toiminnan Kristiinankaupungissa. Asukkaat siirrettiin kaupungin hoidettavaksi. Hoivakodin omistaa Esperi Care, jolla on useita yksiköitä Tampereellakin. Kristiinankaupungissa ongelmien taustalla oli pitkälti henkilökuntavaje. Yksinkertainen "taikatemppu" lähivuosikymmeniä varten olisi siis työllistää nuoria miehiä pitämään huolta vanhuksista. Kansliapäälliköt puhuivat radikaaleista muutoksista. Siinä heille olisi yksi sellainen. Kysymys vain kuuluu, kuka sen pystyy totuttamaan. Toinen oppi, joka on löydettävissä yhdistelemällä ajankohtaisia kehityskulkuja, on se, ettei hyvinvointiyhteiskuntaa pelasteta pelkästään vapaisiin markkinoihin tukeutuen. Julkisen vallan on voitava ohjata. Herkkä tasapaino on sitten haettava poliittisella päätöksellä: kuinka paljon ja millä keinoin ohjataan?