Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Ilves-puolustaja lauloi MM-kisojen tulokasbileissä Saravon Pekan – esittelemme tyttöjen MM-kisojen tamperelaistrion

Jääkiekon tyttöjen MM-kisojen mitalipelit pelattiin sunnuntaina 13. tammikuuta ja sekä pronssipelissä että finaalissa nähtiin tamperelaisosaamista. Ilveksen puolustaja Elli Suoranta oli mukana voittamassa sinivalkoisille harvinaista MM-pronssia. Mitali oli Suomen historian toinen tyttöjen MM-tasolta. Aiempi mitali, MM-pronssi, oli vuodelta 2011. Myös Yhdysvaltojen ja Kanadan välisessä finaalissa nähtiin suomalaisväriä, kun päätuomari Anniina Nurmi ja linjatuomari Linnea Sainio kuuluivat kiihkeän ottelun tuomarinelikkoon yhdessä Saksan Tijana Haackin ja Venäjän Diana Mokhovan kanssa. Kanada kukisti Japanin Obihirossa pelatussa finaalissa Yhdysvallat lukemin 3–2. Esittelemme turnauksen tamperelaistrion, joka on saanut tehdä kovasti töitä päästäkseen MM-tasolle. Jääkiekon tyttöjen MM-kisat on pelattu 12 kertaa. Ensimmäisen kerran mitaleista taisteltiin vuonna 2008. Yhdysvallat on voittanut MM-kultaa 2008–09, 2011 ja 2015–18. Kanada on juhlinut 2010, 2012–14 ja 2019. Muut maat eivät ole mestaruuksia voittaneet. Ainoana muuna maana edes hopeaan on yltänyt Ruotsi (2018). Suomi on voittanut MM-pronssia 2011 ja 2019. Suomen ja KalPan hyökkääjä Elisa Holopainen voitti päättyneissä tyttöjen MM-kisoissa ensimmäisenä suomalaisena pistepörssin. Holopainen ja puolustaja Nelli Laitinen (Blues) valittiin MM-kisojen tähdistökentälliseen. Suorannasta, 16, tuli viides tamperelaisseurojen pelaaja, joka voittaa tyttöjen (alle 18-vuotiaiden) MM-mitalin. Vuonna 2011 mukana olivat Ilveksen Anna Kilponen , Anni Rantanen , Venla Kotkaslahti ja Jenna Suokko . Suoranta avasi turnauksen pistetilinsä makeaan paikkaan lauottuaan Suomen 2–0-maalin pronssiottelussa Venäjää vastaan. Itänaapuri kaatui lopulta 3–0. –Unohtumaton reissu, kun mitalikin tuli. Tuota voin sitten joskus vanhana muistella kiikkustuolissa, Suoranta kertoo. Mitali huipensi pitkän rupeaman. Kun Suomen maajoukkue palasi kotikonnuille, oli kulunut reilu kuukausi siitä, kun päävalmentaja Mira Kuisma ja pelaajat aloittivat Venäjän Euro Hockey Tour -turnauksen. Suoraan turnauksen jälkeen suomalaisia odotti harjoitusleiri Japanin Tomakomaissa. Leirillä pidettiin muun muassa niin sanotut tulokasbileet, joissa valokeilaan nousivat MM-turnauksen ensikertalaiset, kuten Suoranta. –Bileissä piti laulaa ja tanssia. Lauloin Saravon Pekan. Se oli hyvä laulu, kun sen osasi jo valmiiksi ulkoa. Jääkiekko ja opiskelu ovat 16-vuotiaan Suorannan elämän kulmakivet. Suoranta opiskelee Tampereella Tredussa sosiaali- ja terveysalaa. Kun yhtälöön lisää jääkiekon, päivät käyvät pitkiksi, eikä selkeitä vapaapäiviä ole. Maanantai on vapaa Ilveksen harjoituksista ja peleistä, mutta se on koulupäivä ja Suoranta tekee maanantaisin huoltavan harjoituksen. –Jos on aamutreenit, herään puoli kuudelta, että pääsen isän kyydillä harjoituksiin. Menen siitä kouluun ja sen jälkeen suoraan treeneihin. Olen useimmiten kotona siinä kahdeksan, puoli yhdeksän aikaan, Suoranta kuvailee tavallista päiväänsä. –Saan jääkiekosta energiaa ja motivaatiota opiskeluun. Ihan hyvä, ettei ole ainakaan tylsää. Nurmi ja Sainio ovat kaksi Suomen 56 naistuomarista, joista 12 on saavuttanut kansainvälisen lisenssin. Miestuomareita Suomessa on noin 1 700. Jääkiekko on suuressa osassa Nurmen, 22, elämässä. Nurmella on selkeä jako: arkipäivät hän pyhittää koululle ja viikonloput jääkiekolle. Nurmi asuu Kalevassa ja opiskelee kolmatta vuottaan Tampereen ammattikorkeakoulussa rakennusarkkitehdiksi. Viikonloppuisin Nurmi suuntaa tuttuihin maisemiin Satakuntaan. Nurmi on kotoisin Paneliasta, jossa hän yhä pelaa Panelian Raikkaassa naisten Suomi-sarjassa. Tai pelaa, jos tuomaroinneiltaan suinkaan ehtii. –Olen todella tyytyväinen, että olen onnistunut pitämään sen niin, Nurmi sanoo arjen ja viikonlopun jaostaan. Nurmi viheltää päätuomarina suurimman osan peleistään Naisten Liigassa ja poikien C-nuorten SM-sarjassa. Kaikki alkoi kuusi vuotta sitten. –Olin silloin todella arka. Meni varmaan 10 peliä ennen kuin uskalsin edes jäähyä antaa, Nurmi nauraa. Nurmi vihelsi tyttöjen MM-kisoissa viisi ottelua. Tuomarit saivat jännätä finaalin aattoiltana, ketkä komennettaisiin raitapaitaan MM-finaalissa. –Saimme nimeämiset sähköpostiin. Päivitin sähköpostia aika tiuhaan. Kun sain tiedon, oli se aikamoisen hieno tunne. En oikein osaa edes selittää sitä. Finaalissa vastakkain olivat rakkaat naapurit ja viholliset, Yhdysvallat ja Kanada. Nurmi arvioi kultapelin uransa kovimmaksi otteluksi toistaiseksi. –Pelaajista huomasi, että kaikki pelasivat tunteella. Tuomarin piti olla koko ajan varpaillaan, eikä keskittyminen saanut herpaantua. Tiedostin, että mitä vain voi tapahtua ja peli piti pitää hanskassa, Nurmi kertoo. –Yleisöä riitti ja halli oli täynnä. Kummallakin oli faneja paikalla ja kaikissa tilanteissa joko hurrattiin tai buuattiin. Linnea Sainio, 27, oli 15-vuotias, kun hän sai ikäviä uutisia. Polvivamma päätti salolaisen peliuran. –Pelaamista ei enää suositeltu sen jälkeen ja paluu olisi ollut hankala. Sukulaismies ehdotti tuomarointia ja minulle järjestettiin henkilökohtainen tuomarikurssi Salossa, Sainio kertoo. Sainio vihelsi tyttöjen MM-kisoissa viidessä ottelussa linjatuomarina. Finaalin hän nostaa "kovimmaksi saavutuksekseen", vaikka vaikeampiakin pelejä on ollut. Tuomarinelikko ei näe toisiaan välttämättä edes vuosittain, mutta se ei estänyt kemian syntymistä. –Valmistauduimme yhdessä otteluun ja puhuimme lontoota. Sen jälkeen menimme jäälle, nautimme ja hoidimme pelin, Sainio kuvaili. Viime keväänä Sainio vihelsi naisten SM-finaaleissa. –Saatoin jännittää niitä enemmän kuin tuota peliä (MM-finaalia). En ole mikään kova jännittäjä. Tuomarointi vaatii fysioterapeuttina toimivalta Sainiolta paljon. Otteluiden määrä vaihtelee suuresti, mutta niitä on pääsääntöisesti 2–3 viikossa. –Tuomarointi on iso osa elämääni ja panostan siihen. Suunnittelen työpaikan lomat sen mukaan, että miten on pelejä ja turnauksia. Olen siitä kiitollinen työpaikalle, Sainio kehuu. Otteluiden ohella Sainio pitää kunnostaan huolta saliharjoittelulla ja polkupyöräilyllä. Kuten Nurmikin, Sainio katsoo lisäksi viheltämiään pelejä jääkiekkoliiton klippijärjestelmästä, johon tallentuu oppimateriaalia otteluista. –Käyn katsomassa myös muiden pelejä, Sainio sanoo. Hyhkyssä asuva Sainio on edennyt Salosta kansainvälisille kentille ja Suomen koviin otteluihin. Seuraavana mielessä on yksi tavoite ja yksi unelma. –Naisten MM-kisoissa viheltäminen on hieno tavoite. Olympialaiset on ehkä sellainen unelma. Sinne pääsy vaatisi täydellisyyden tavoittelua, Sainio muistuttaa.