Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Pyrintö on luottanut ihailtavasti linjaansa pelaajahankinnoissa – tämä kysymys voi ratkaista mitalin kohtalon

Tampereen Pyrinnön pelaajapolitiikka on ollut ihailtavan selkeää Sami Toiviaisen päävalmentajakausina 2017–19. Joukkue on koottu neljästä ulkomaalaisvahvistuksesta ja Pyrinnön kasvateista. Loukkaantumisten sattuessa mukana on nähty myös akatemiajoukkueen nuorukaisia. Pyrintö ei ole tehnyt yhtään pelaajavaihdosta kesken Toiviaisen luotsaamien kausien, eikä Korisliiga-joukkueille tyypillistä ulkomaalaisrumbaa ole Pyynikillä nähty. Tällä kaudella vain Pyrintö ja Kouvolan Kouvot ovat pelanneet samoilla miehistöillä kauden alusta tähän hetkeen asti. Sarjassa on 11 joukkuetta. Pelaajapolitiikka on noudattanut Pyrinnön perusarvoja, joissa omat kasvatit ovat tärkeitä, eikä ulkomaalaisten kierrättämistä katsota hyvällä. Osittain Pyrinnön strategia on ollut pakon sanelema, sillä joukkueen resurssit eivät kuulu Korisliigan suurimpiin. Pyrintö on myös onnistunut ulkomaalaishankinnoissaan monia kilpailijoitaan paremmin, joten tarvetta vaihdoksille on ollut vähemmän. Viimeisistä kahdesta kaudesta Pyrintö kuitenkin ansaitsee hatunnoston ja kärsivällisyysmitalin. Organisaatio on todella elänyt, kuten on opettanut. Vielä kerran: ei yhtään ulkomaalaisvaihdosta. Viime kauden aikana ja jälkeen monet olivat valmiit luovuttamaan laituri Kenneth Manigaultin suhteen, mutta atleettiselle ja monipuoliselle yhdysvaltalaiselle lätkäistiin jatkosopimus. Manigault, 27, on ollut tällä kaudella yksi Korisliigan parhaista pelaajista. Myös niiden kuuluisien omien kasvattien puolella on tapahtunut. Osku Heinonen , 26, ja Justus Kilpinen , 25, pelaavat parhaita kausiaan ja ovat ottaneet suuria kehitysharppauksia. Heinonen ei ole kaukana maajoukkuetasosta. Pyrintö on kärsinyt tällä kaudella lukuisista loukkaantumisista. Kun vammoja on tullut, Toiviainen on antanut lisää vastuuta suomalaisille, jotka ovat lyöneet näyttöjä pöytään. Ja mikä parasta, Pyrintö on pelannut parasta koripalloaan sitten Damon Williamsin mestaruuspäivien. Punavalkoiset ovat olleet runkosarjan toiseksi paras joukkue mahtinippu Salon Vilppaan jälkeen. Tasainen kokoonpano ja laadukas joukkuepeli on tuonut vähän huimia tilastorivejä, mutta sitäkin enemmän voittoja. Niitä varten koripalloparketille astellaan, eikös? Kevään kiinnostavin kysymys on: voiko tasainen peluutus ja hyökkäysten päättäminen kantaa mitaleille? Täytyykö jonkun pyrintöläisen nousta selkeäksi ykköstähdeksi? Pudotuspeleissä tällainen The Man on perinteisesti ollut kullan arvoinen. Ellei loukkaantumisia tai pitkiä alamäkiä tule, Pyrintö hakenee tuota ratkaisijaa joukkueensa sisältä.