Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Esa Latva-Äijön komedia Rikos ruutupaperilla on kuin b-elokuva luomisen pakosta, tuskasta ja kuplasta

Marlon Brando ohjasi vain yhden elokuvan, One-Eyed Jacks , suomeksi Vihan riivaama , vuonna 1961. Vihan riivaama on lännenelokuva, jossa Brando ja Karl Malden ryöstävät pankin Meksikossa. Malden pettää Brandon ja jättää hänet takaa-ajajien armoille, mutta Brando pakenee ja palaa kostamaan. Vihan riivaama on yksinkertainen, selkeä melodraama, mutta Brando on saanut siihen jotain eksistentiaalista, jotain tarinaa pankkiryöstöä korkeammalle tasolle nostavaa latausta. Vaikka Brando ei olisi koskaan näytellyt missään muussa elokuvassa, hän olisi jäänyt elokuvan historiaan mestarina pelkästään tällä yhdellä työllä. Näin julisti aikanaan Peter von Bagh . Tämä on liioittelua. Brando oli ennen Vihan riivaamaa huumannut näyttelijänä elokuvissa Viettelyksen vaunu (1951), Alaston Satama (1955), ja Käärmeennahkatakki (1960). Siksi Vihan riivaamaa katsottiin aivan eri tavalla kuin olisi arvioitu aitoa one timeria. Esa Latva-Äijön uutuudessa Vihan riivaama on leimannut Esko Koveron esittämän Maxin, wannabe -elokuvantekijän, loppuiäkseen ja määrittänyt hänen elämänsä suunnan. Näin voi käydä, kun näkee oikean elokuvan väärään aikaan. Itselläni tuo elokuva oli Kubrickin 2001 – avaruusseikkailu . Sen jälkeen omat kaitafilmit näyttivät aika haljuilta. Niistä myös tiesi, ettei minusta ole Kubrickiksi. Himo elokuviin ei silti koskaan jättänyt miestä. Samaan tapaan on käsiohjelman mukaan käynyt myös Latva-Äijölle. Hänelle se elokuva oli Nicholas Rayn Nuori Kapinallinen (1955). Latva-Äijön kirjoittama ja ohjaama Rikos ruutupaperilla on aivan tajuttoman huonosta nimestään huolimatta aika osuva kuva elokuvafanaatikosta, joka yhä kuvittelee itsensä Kubrickiksi. Se on pastissi myös Quentin Tarantinon kirjoittamiselle. Tarantinon tasolle ei koukuissa ja mustassa huumorissa päästä, mutta yritys on kunnioitettava. On tärkeää, että kirjoitetaan uutta ja myös tehdään se lavalle kunnolla. Max haluaa tehdä yhden ainoan täydellisen elokuvan, jossa tehdään pankkiryöstö. Mitään muuta ohjaajakäsikirjoittajan täydellisessä skriptissä ei luekaan. Silti hän koekuvaa amatöörinäyttelijöitä syntymättömään mestariteokseensa ja avaa pakkomiellettään heille yhä vain pahemmin omaan visioonsa upoten. Roima korko ryöstölle Ville Majamaa on amatöörinäyttelijä, Elina Rintala muovipussitehtaan työntekijä ja Arttu Ratinen kapakkakitaristi. Kaikista heistä avautuu Maxin jeesusteipillä korjatun digipokkarin rajauksessa toinen toistaan mahdottomampi jääräpää. Kukaan ei usko horoskooppeihin, mutta Elina Rintala avaa leijonan luonteenpiirteet herkullisesti. Arttu Ratinen selittää b-elokuvan konventiot puhuen itsensä samalla irti myös köysistä. Elina Rintala esittää täydellisen #Metoo-liikkeen ja Ville Majamaa syö sipsejä. B-elokuvassa joku syö aina sipsejä. Upeinta työtä tekee Aliisa Pulkkinen pankkitoimihenkilönä, joka puhuu pankkiryöstöllekin muhevan koron. Tuulen toinen puoli Visio on välttämätöntä taiteen tekemiselle. Ihminen, jolla on visio, on usein sietämätön tyyppi. Visioon voi myös jäädä jumiin. Mestarin tuntee myös siitä, että hän osaa päästää lopulta irti työstään eikä muutu D.W. Griffithiksi , joka leikkasi salaa uudelleen Kansakunnan syntyä (1915) vielä 1940-luvullakin. Esko Kovero tavoittaa visoonsa jumiutuvan ylimielisen egoistin osuvasti. Visiossa on aina kyse narsismista, välttämättömästä taiteen osasta. Parhaassa tapauksessa visionsa saa siitä huolimatta tartutettua myös tiiminsä. Latva-Äijön melodraaman oheen kannattaa katsoa Netflixiltä Orson Wellesin viimeinen elokuva The Other Side of the Wind , joka pystyi valmistumattomana yli 40 vuotta. Welles sai elokuvansa kuvatuksi 1970-luvun alussa. Rahat loppuivat jälkitöissä 1970-luvun lopussa, mestari kuoli, ja sitten muutama intomieli otti elämäntyökseen loppurahoituksen hankkimisen elokuvalle. Viime vuonna The Other Side of the Wind viimein sai ensi-iltansa. John Huston esittää siinä Hollywood-comebackia työstävää vanhaa ohjaajaa viimeisenä elinpäivänään. Taiteen tekeminen ja himoaminen kannattaa aina. Käsikirjoitus ja ohjaus: Esa Latva-Äijö. Rooleissa: Esko Kovero, Ville Majamaa, Elina Rintala, Arttu Ratinen ja Aliisa Pulkkinen.…Kantaesitys: Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä 25.1.2019.