Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Vuonna 1928 perustettu E.S. Lahtisen potku­kelkkatehdas käy kauppaa alkuperäisellä ­tuotteella – "Koskaan ei tästä yhtiöstä ole irtisanottu taloudellisten syiden vuoksi ketään"

Seinäjoella Kouran kylässä syntyy yhä kymmenentuhatta potkukelkkaa vuodessa. Määrä on joskus ollut moninkertainen, mutta ajat ovat nyt toiset. Niinpä E.S Lahtisen on tuotettava muutakin liikkumista helpottavaa sekä toimittava alihankkijana muiden alojen yrityksille. Potkukelkoista tulevat helposti ensin mieleen lapset, eläkeläiset ja pilkkimiehet, mutta kulkuneuvon monikäyttöisyys voidaan todeta missä vain. Lahtisen tuotannossa on kymmeniä erilaisia malleja, mutta perusmallin potkukelkka ei siedä kovin suuria muutoksia. Potkukelkan tulee näyttää samalta kuin se oli isovanhempien aikaan. Jotain on sentään säädetty itsekin perinteistä poiketen. – Kaikki kelkkamallimme ovat kokoontaitettavia, mikä helpottaa varastointia ja kuljetusta, toimitusjohtaja Mika Lahtinen kertoo. – Sporttiversio potkukelkasta on KickSpark, ja uutuus Esla Nordic -keinutuoli on kuin iso potkukelkka kaarevin jalaksin. Se on mallisuunnittelijamme, britti Jake Plucinskin käsialaa. Raaka-aineet potkukelkkaan ovat jousiteräs ja vankka koivupuu. Se ei ole mitä tahansa koivua, sillä puun annetaan kuivua pari vuotta ennen käyttöönottoa. Menettelyyn on syynsä. – Niin potkukelkkojen valmistajan kuin niitä myyvän ja tietysti käyttävänkin on voitava luottaa tuotteen turvallisuuteen. Suomeen tuodaan halpatuontikelkkoja, joihin meiltä tiedustellaan useinkin vaihto-osia. Niissä puumateriaali on jotain aivan muuta kuin meillä käytettävää koivua. Kelkan käsipuun tai pystypaalun katketessa teräväksi säleeksi voi kulkuneuvosta tulla käyttäjälleen vaarallinen. Kelkkojen valmistajan sekoittuminen estetään iskemällä tuotteisiin valmistusnumero ja Esla-tarra. – Kilpailijoita meillä on nykyisin kotimaassa vain yksi, mutta joskus kelkantekijöitä on ollut viisikin. Halpatuonnista huolimatta meillä on tilaa markkinoilla. Potkukelkka on vahvasti kausituote, joten kulloisenkin talven lumitilanne on loputon huolenaihe. – Jos jouluksi saadaan maa valkoiseksi, niin joulun tienoilla kelkkakauppa käy hyvin. – Jokunen vuosikymmen sitten keskusliikkeet hakivat syksyisin seitsemän rekka-autollista potkukelkkoja, mutta se aika on ohi. Varaus tehdään vastaavalle määrälle nytkin, mutta toimitukseen ei enää mene sellaisia määriä. Niinpä varastoimme loput, joten varastomme arvo on tilinpäätöksessä puolet yhtiön liikevaihdosta. Potkukelkan tavallisin väri on punainen, mutta asiakas voi saada kelkkansa minkä värisenä tahansa. – Kunhan sadan litran maaliastia tulee käytetyksi tilaukseen kokonaan. Suosittu väri on myös pinkki, ja jotkut firmat haluavat värin, joka liittyy heidän brändiinsä. Vaikka meillä on robottejakin, niin maalaamisen tekee ihminen. Maalaus tapahtuu upottamalla, ja metallin maalaamme pulverilla ja polttamalla. Kelkanteko yksin ei lyö leiville, joten Lahtisen tuotteista vain puolet on kulkuvälineitä. Puolet liikevaihdosta tulee teollisuuden alihankinnoista. – Potkukelkka myydään kuluttajalle 100–160 eurolla, mutta potkupyörä 430–530 eurolla. Viime talvena toimitimme lähes 9 000 kelkkaa. Lahtisen tilikausi katkeaa kalenterivuoteen, mutta sesonki on syksystä kevääseen. Tulos jaetaan kahden tilikauden kesken. – Pahimmat vastoinkäymiset liittyvät luottotappioihin, mutta niistäkin olemme selvinneet. Koskaan ei tästä yhtiöstä ole irtisanottu taloudellisten syiden vuoksi ketään. Kelkantekijä Lahtisella on muuan toive, joka toteutuessaan edistäisi potkukelkkailua. – Vuodesta 2015 alkaen kunnat ja kaupungit ovat voineet tehdä pulkka- ja potkuttelukaistoja jättämällä kevyen liikenteen väylästä toisen puolen hiekoittamatta. Talvikunnossapito maksaisi itsensä takaisin keväällä parempana ilmanlaatuna ja pienemmällä siivousmaksulla. Tekee: Potkukelkkoja sekä lihas­voimalla toimivia muita liikkumisvälineitä Perustettu: 1928 Kotipaikka: Seinäjoki Toimitusjohtaja: Mika Lahtinen Henkilöstö: 37 Liikevaihto: 2,8 milj. euroa (2017) Nettotulos: 15 000 euroa (2017) Omistus: 40 henkilöä Samppa ­Lahtisen alenevaa polvea ”Kilpailijoita meillä on nykyisin kotimaassa vain ­yksi, mutta joskus ­kelkantekijöitä on ollut viisikin.” Mika Lahtinen toimitusjohtaja, E.S Lahtinen Oy Kouran kylämaisema tuo mieleen mustavalkoisen maisemapostikortin. Junarata oli entisen nurmolaispitäjän henkireikä silloin, kun vielä liikennöitiin höyryn voimalla. Höyryllä alkoi potkukelkkojen tekeminenkin, kunnes sähköyhtiö teki tehtävänsä 1947. Niinpä lokomotiivi pyöritti Lahtisen koneita lähes 30 vuotta. Nykyisen toimitusjohtajan Mika Lahtisen isoisän ísä Samppa Lahtinen oli kylän suuria hahmoja. Kerrotaan, että isä-Samppa eli E.S. Lahtinen allekirjoitti Indian-moottoripyörän edustamissopimuksen syksyllä 1928. Itseoppinut koneenrakentaja oli työskennellyt sahalaitoksilla konehommissa. Kouran aseman läheiselle tontille nousi vanhoista kotihirsistä 60 neliön paja ja asuinrakennus. Hevonen kiskoi pihaan 80-kiloisen alasimen, mutta tarvittiin vielä ahjo, sorvi ja porakone. Potkukelkkatuotanto pääsi vauhtiin 1933. Velimies Unto arveli, että idea tuli Lopelta siskon mieheltä, joka oli seppä ja valmisti käsityönä kulkupelin. Kuten vieläkin, kelkat koottiin kotimaan koivusta. Jalasteräkset kuumennettiin ahjossa, taivutettiin kuumana ja taottiin tyylikkäät kippurat. 30 kilon rullista pyöritettiin lattarautaa pitkin mäkiä, kunnes Samppa keksi mankelin, jolla rauta saatiin oikeaan muotoon. Rauta päästettiin maantien yli naapurin alankoon asti, ja joskus se pökkäsi naapurin saunan ikkunan rikki. Junan veturia muistuttava höyrykonelokomobiili antoi voimaa ja lämpöä. Potkukelkan jalaksia katkottiin isolla prässillä, jota polttoaineen puuttuessa pyöritettiin käsin ja jalkavoimin. Veljeksistä Paavo muisteli, että koulusta tultua annettiin leipäpala käteen, ja sitten oikopäätä pyörän päälle juoksemaan. Korjattiin polkupyöriä, separaattoreita, niittokoneita ja mitä vain korjattavaksi tuotiin. Sampan ”intiaanipyörän” moottorilla käytettiin sorviakin vuoteen 1947, jolloin kylään tuli sähkö. Kurikan omistamat sahat tarvitsivat remonttimiehiä, ja Samppa otti reissuille usein mukaansa jonkun pojistaan. Konekeksintöjä Sampalla oli 50-vuotiaana jo useita. Kerrotaan, että Sputnikin lentoa seuratessaan hän totesi asiantuntevasti tuon neuvostosaavutuksen lentävän jotenkin vemppaamalla. Teksti perustuu Samppa Lahtisen nuorimman tyttären, opettaja Maire Leppälän kirjoitukseen.