Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Lasta ei voi kasvattaa tynnyrissä – seksuaalikasvatus suojelee lasta ja nuorta

Elämme kummallisella tavalla ristiriitaisessa yhteiskunnassa: samaan aikaan, kun seksuaalissävytteinen materiaali vyöryy silmillemme joka suunnasta, vallitsee edelleen vaikenemisen kulttuuri. Lasten kysyessä seksiaiheisia kysymyksiä samalla luontevuudella kuin he kyselevät muurahaispesistä tai asvalttitöistä, he kohtaavatkin aikuisten häkeltymisen, tai pahemmassa tapauksessa kiukkuisen reaktion. Lapsi tai nuori voi tulla päätelmään, että hänen on parasta vaieta tämäntyyppisistä aiheista. Tiedontarve ei kuitenkaan häviä, joten hän päätyy etsimään vastauksia omin päin netistä. Juuri tämä yksin netissä seikkailu on se muun muassa hyväksikäytölle altistava tekijä, jolta lapsia ja nuoria olisi suojeltava, ja jonka tulisi olla jokaisen aikuisen vastuulla. Ihannemaailmassa elettäessä lapset ja nuoret eivät altistuisi heitä ahdistavalle seksuaaliselle materiaalille, mutta lasten ja nuorten kanssa työskentelevät tietävät, että se juna meni jo. Populaarikulttuurimme pornoutumisella tarkoitetaan, että se, mikä oli pari vuosikymmentä sitten pornoa, on tänään kadunvarsimainontaa. Lapset ja nuoret ovat innokkaita ja uteliaita medioiden ja netin käyttäjiä, mutta heiltä puuttuu aikuisen kriittisyys, varovaisuus ja itsesäätelykyky. Niinpä he saattavat helposti vahingossakin päätyä sellaisen materiaalin ääreen, minkä ymmärtämiseen ja käsittelemiseen heillä ei ole valmiuksia. Lapsi ja nuori, jolla ei ole mitään omakohtaista kokemusta seksuaalisuudesta, muodostaa käsityksensä sen perusteella, mitä näkee netissä, ellei hän voi keskustella asioista niiden oikeilla nimillä luotettavien aikuisten kanssa. Jos aikuinen ei koe luontevaksi seksistä puhumista, hänen tulisi ohjata lapsi jonkun muun luotettavan aikuisen juttusille. Perinteisesti koulujen seksuaalikasvatukseen kriittisesti suhtautuva keskustelu sortuu erääseen perustavaa laatua olevaan asiavirheeseen: ajatellaan, että seksistä puhuminen yllyttäisi lapsia seksikokeiluihin ja jonkinlaiseen holtittomaan käyttäytymiseen. Todellisuudessa hyvä ja asiallinen seksuaalikasvatus nimenomaan suojelee lapsia liian varhaisilta kokemuksilta ja heille itselleen vahingolliselta käyttäytymiseltä. Maissa, joissa seksuaalikasvatusta ei ole kouluissa sallittu, ei-toivottujen raskauksien, sukupuolitautien ja turvattoman käyttäytymisen tilastot puhuvat puolestaan. Seksuaalisuuden teemoista vaikeneminen on ollut myös osatekijänä seksuaalisen häirinnän ja väkivallan tapauksissa: seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja koskemattomuuden sekä omista tunteista ja ajatuksista puhumisen tulisi olla tärkeä osa seksuaalikasvatusta. On tärkeää ymmärtää, että seksualisoivalle kulttuurille altistuminen tapahtuu tänä päivänä joka tapauksessa, sillä lasta tai nuorta ei voi kasvattaa tynnyrissä. Näin ollen aikuisten tehtäväksi jää seksuaalikasvatuksen tarjoaminen, jotta lapsi saisi tarvittavat tunne- ja turvataidot sekä riittävän määrän faktatietoa, eikä joutuisi etsimään vastauksia yksin. Kirjoittaja on seksuaalineuvoja, sosiaalipsykologi ja pedagogi Pirkkalasta.