Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Suomen ja EU:n pitää kertoa brittiparlamentille, että se joutuu tekemään selkeän valinnan brexitissä ja ottamaan vastuun päätöksistään

EU-eroprosessi on ollut Britanniassa kaoottinen. On eron vastustajia, täyden eron kannattajia ja hallitun eron kannattajia ja erosopimukseen tyytymättömiä. Vaikka kyse on tärkeimmästä toisen maailmansodan jälkeisestä päätöksestä, yhteistä kansallista henkeä ei ole syntynyt. Brittiparlamentaarikkojen puheenvuorot edustavat perusteetonta toiveajattelua. Parlamentin erosopimuksen hyvin selvästi hylkäävä päätös on osoitus siitä, että koko eroprosessi on ajautunut raiteiltaan. Pääministeri May on oikeassa siinä, että "äänestys ei kerro kuitenkaan mitään siitä, mitä alahuone kannattaa". Nyt pääministeri May on esittänyt uuden tavan edetä. Kyse on kuitenkin vain vanhan ehdotuksen hienosäädöstä. Tämä vaihtoehto tuskin ratkaisee umpikujaa. EU on viisaasti pysyttäytynyt brittiläisen keskustelun ulkopuolella. Ulkoa annetut neuvot kääntyvät yleensä itseään vastaan. Jos pääministeri Mayn ehdotus ei etene, voi parlamentti ottaa prosessin haltuunsa. Mutta emme usko, että mikään brittien oma ehdotus johtaisi alahuoneessa tosiasioiden tunnustamiseen ja prosessin hallittuun etenemiseen. Siksi ehdotamme, että Suomi olisi aktiivinen ja EU osoittaisi tiekartan brittiparlamentille, jotta se joutuisi tekemään selkeät valinnat ja ottamaan vastuun päätöksistään. EU:n pitää selkeästi todeta, että erosopimuksesta ei enää miltään osin neuvotella. Muita signaaleja ei saa antaa. Brittien epärealistiset toiveet on nyt haudattava. Sen sijaan poliittisen julistuksen viitoittamaan ja myöhemmin neuvoteltavaan uuteen suhteeseen voidaan ottaa uusia elementtejä, kun niistä aikanaan yhdessä sovitaan. Erosopimuksen hyväksymiselle pitäisi antaa määräaika helmikuun puoliväliin, jotta täydellisen eron valmisteluun olisi edes jonkinlainen mahdollisuus. Tämän jälkeen vaihtoehtoja olisivat vain täydellinen sopimukseton ero tai jäsenyyden jatkaminen nykyisin ehdoin. Tärkeää olisi myös, että EU toteaisi, että eropäivän lykkäämistä 29.3. jälkeen EU ei ole valmis hyväksymään. Tästä olisi kuitenkin yksi poikkeus. Jos parlamentti päättää järjestää kansanäänestyksen sopimuksettomasta erosta tai jäsenyyden jatkamisesta, sille annettaisiin tarvittava välttämätön aika. Kun eroneuvotteluille annettiin valtuus kansanäänestyksellä, on kohtuullista, että kansa saa äänestää lopputuloksesta kahden selkeän vaihtoehdon välillä. Nyt kansalaiset tietävät, mitkä ovat eron ehdot ja todelliset vaikutukset. Vaikka EU:n aktiivisuus muodostaa nykyilmapiirissä riskin, uskomme, että onnellisin ratkaisu, jonka hyväksymiselle ajan loppuessa näemme parlamentissa olevan mahdollisuuksia, olisi uusi kansanäänestys. Tänä päivänä pelot ohjaavat äänestäjien ratkaisuja. Tällä kertaa huoli äkillisestä täydellisestä erosta, sen aiheuttamista ongelmista ja tiestä tuntemattomaan sekä ainakin huonompaan taloudelliseen tilanteeseen, voisivat johtaa Brexitin peruuntumiseen. Tämä olisi onnellista kahdesta syystä. Me tarvitsemme Britanniaa, koska se on meille monin tavoin tärkeä ja uudistusmielinen vapaakauppaa tukeva maa. Koko Brexit-prosessin peruuntuminen osoittaisi, että EU-jäsenyydestä saatavat hyödyt selkeästi voittavat haitat. Winston Churchill loi puheessaan 1946 vision Euroopan Yhdysvalloista rauhan turvaamiseksi. Se näkemys on yhä tänään ajankohtainen.