Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Eurovaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Hyvä tarkoitus menee helposti pieleen

Kun lapsia aletaan opastaa sellaisissa teemoissa kuin vastuullisuus, erilaisuus ja kaveruus, on aikuisen syytä pysähtyä miettimään asiaa todella tarkkaan. Hyvää tarkoittava opastus saattaa kääntyä siihen, että opetamme lapsille stereotypioita, vaikka tarkoitus oli päinvastainen. Peruskoulun nuorimmille on monesti vielä yhdentekevää, mikä on normaalia ja mikä jotakin sellaista, mikä aikuisten mielestä poikkeaa normaalista. Usein näitä asioita pysähdytään miettimään vasta silloin, kun joku muu osoittaa lapselle, että tuossa on poikkeus. Siihen asti esimerkiksi ne kaverin kaksi äitiä on kuitattu pelkällä olankohautuksella. Paljon kiinnostavampaa on se, että sen toisella äidillä on järkyttävän iso laatikollinen erilaisia tarroja, leimoja ja muuta ihanaa askartelutarvetta. Tyytyväisenä olen seurannut muutosta, joka on tapahtunut oman ja lapsieni sukupolvien välissä. Pinkkitukkainen poika ei enää saanut luokassaan aikaan ivaa, vaan hiustenvärjäysbuumin. Silti ihan yhtä normaali on se luokan ainoa, joka ei halunnut värjätä omia hiuksiaan. Vaikka ihmisluonteelle on tyypillistä tehdä kategorisointia, eikö voitaisi jo luopua alleviivaavista opetuksista? Lapsille voi tietysti kertoa, että on ihan ok olla omanlaisensa. Mutta ei samalla opeteta heille, että on erityisen suvaitsevaista kohdata tietynlaisia ihmisiä samanarvoisina.