Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Kiusaaminen on aikuisten vastuulla – suomalaiset kiusaavat läheisiään kouluissa ja työpaikoilla

Kiusaamista työpaikoilla ei tule koskaan hyväksyä. Asioita kuitenkin minkä pystytään, ettei vain näytetä huonolta ulospäin. Entä kulkeeko kiusaaminen jo perintönä sukupolvelta toiselle? Tätä en toivoisi, mutta en pidä ajatusta mahdottomana. Kiusaamiseen törmätään niin lasten kuin aikuisten maailmassa joka tasolla. Esimerkiksi sisarukset riitelevät ja kiusaavat toisiaan. Sehän tietyllä tasolla kuuluu kasvamisen prosessiin, mutta kasvattajien vastuulla on puuttua kiusaamiseen. Mielestäni kiusaamiseen pätee porttiteoria, joka lähtee liikkeelle kasvatuksesta. Tällä en tarkoita sitä, että syyllistäisin kasvattajia kaikesta kiusaamisesta. Kyse on yhteiskunnan ja kasvattajien vastuusta. Jos kiusaamista ei rajata lapsen tietyssä kasvun vaiheessa pois, niin lapsi omaksuu sen sallittavuuden. Kun asiaa lähdetään vaikka kymmenen vuoden jälkeen rajaamaan, niin rajaamisen kanssa saadaan tehdä todella paljon töitä. Kiusaamisen perimmäisiä tunteita ovat viha, katkeruus ja turhautuminen. Lapsi ei ole välttämättä ole kokenut näitä asioita. Mutta hän on kokenut sen, ettei häntä kasvateta, eikä kukaan ole rajannut kiusaamista. Kasvattamisen laiminlyönti on äärimmäisen vahingollista lapselle. Kiusaaminen on oravanpyörä, minkä laajuutta kukaan meistä ei käsitä. Koulukiusattu voi olla jonain päivänä aikuisena työpaikkakiusaaja tai vaikkapa kiusaaja kunnallispolitiikassa. Kiusaamisen prosessi etenee. Millä ihmeellä saamme katkaistua tämän vihan perinnön? Vastuu kiusaamisesta on aikuisilla. Kiusaamista ei voi vähätellä, ei sitten yhtään. Jokin aika sitten erään facebook-päivityksen kommenteissa eräs kiusaamista vähättelevä aikuinen totesi: ”Kyllä meidän aikana vedettiin lättyyn oikein kunnolla ja ihan järkeviä meistä on tullut. Pojat on poikia.” Tämän tyyppinen asenne on juuri se syy, miksi olemme nyt kiusaamisen kanssa näin isoissa ongelmissa. Kiusaaminen ja kiusaamiseen puuttumattomuus tulisi ottaa ainakin jollain tapaa mukaan rikoslakiin. Minkä vuoksi minusta tuntuu, että aikuisten välinen fyysinen ja henkinen väkivalta otetaan yhteiskunnassamme vakavammin kuin lasten välinen väkivalta. Jos lapset hakkaavat toisensa, niin asioihin puututaan vasta silloin kun nähdään jäljet tai oireet. Jos taas aikuisten vetävät toisiaan niin sanotusti lättyyn nakkikioskin jonossa, niin käräjille mennään. Väkivaltaa ei tule hyväksyä missään tapauksessa. Miksi sitten yhteiskuntamme aikuiset painavat villaisella lasten välisen väkivallan? Aikuisten tulee nyt kantaa vastuu kiusaamisesta ja erityisesti aikuisten tulee puuttua äärimmäisen nopealla aikataululla. Nopean puuttumisen malli tulisi rakentaa yhteiskunnan taholta ja siihen tulisi saada myös varoja valtiovallalta. Puuttuminen ei myöskään voi olla koulun vastuulla, vaan nopea puuttuminen tulisi rakentaa kuntien sisälle. Ammattilaisia kyllä löytyy hoitamaan nämä asiat, nyt vain pitäisi ymmärtää kohdentaa työpanokset oikein hallintokuntien rajat ylittäen.