Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Ihmettelen kovasti, miksi meille tyrkytetään asiointikielenä englantia – eläköön suomen kieli

Pääkaupungissa on keskusteltu pormestaria myöten, onko oikein, että kaikissa kippoloissa ei saa palvelua suomen kielellä. Siellä johtopäätös oli, että näin voi olla ja asiakkaat sitten äänestävät jaloillaan, jos englanniksi asioiminen ei käy. On jopa muodikasta ja osa ravintolan mainetta, että tilattua saa vain englanniksi. Tampereella englantilaistuminen – onneksi – ei ole näin vahva. Toivottavasti tämä muoti ei ole tänne tulossakaan. Ainakin sitä on syytä vastustaa jo etukäteen. Englanti ei kuulu kotimaisiin kieliin. Jotkut ihmiset, kuten minun äitini, eivät osaa sitä kuin muutaman sanan. Vastustan englannin ylivaltaa paitsi käytännöllisistä myös periaatteellisista syistä. Haluisin käyttää sanaa kansallismielinen, mutta sen merkityksen ovat nämä nykypäivän eräät idiootit ehtineet pilata. Ei voi unohtaa sitä, että suomen kieli on työllä ja tuskalla nostettu sivistyskieleksi vuosisatoja sitten. Kansan enemmistön puhumaa äidinkieltä sai käyttää vain kirkossa. Entä nyt, olemmeko luopumassa tästä ja jättämässä suomen kielen uudelleen omasta tahdosta rahvaanomaiseksi. Ymmärrän kyllä, että kansainvälisyys asettaa omat kielivaatimuksensa, mutta ei sen vuoksi pidä syrjäyttää suomea täysin. En ymmärrä miksi olisi hienompaa puhua englantia asiakaspalveluammateissa. Mikä sen tekee muodikkaaksi? Minusta on mukavampaa, jos kahvilan tarjoilija vaikka edes tervehtii suomeksi ja aloittaa keskustelun vaikka edes tankerosuomella. Minusta se on yritteliästä ja ystävällistä. En ole käynyt Aussie-baareissa, mutta tässä annan myöten: jos on ideana tuoda pala Australiaa keskelle Tamperetta ja työntekijät ovat täällä hetken verran käymässä, niin sitten kyllä istuu tyyliin, että asiointi on vain englanniksi. Hirveän kauan sitten interraililla osuin Pariisiin. En ollut opiskellut ranskaa päivääkään. Pariisilaisten kanssa meni hermo niin huonoon kuntoon, että aloitin tupakkakaupassa asioinnin suomeksi. Johan alkoi löytyä englantia. Ranskalaiset ovat tarkkoja omasta kielestään. Etenkin pariisilaiset, joille ei kelvannut myöskään matkakavereideni lukioranska, koska ääntämys ei ollut kunnossa. Sitä paitsi Pariisissa satoi kolme päivää vettä. Tässä tammikuussa juttukeikalla Sammonkadun Reiluun leipomoon ilahduin suuresti kun Turkissa syntynyt ja neljä vuotta Tampereella asunut leipuri puhui hyvää ja kaunista suomea. Ei suomen oppiminen ole kaikille ylivoimainen rasti, sillä Kemalettin Gecit oli oppinut kielen vuodessa, Hyvä! Ei meidän Kalevan mummut ja papat saa kahvila-asioitaan toimitettua englanniksi. Siis palvelua suomen kielellä – vaikka vähän huonollakin, kiitos! Kirjoittaja on Moron toimittaja, joka on herännyt suomalaisuusaatteeseen käytyään pääkaupungissa. Vaikka edes tankerosuomea, kiitos!