Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

"Mikko on poissa, muttei kuitenkaan ole. Ilman häntä ei olisi nykyistäkään Eppu Normaalia", Juha Torvinen kirjoittaa ystävästään Mikko Saarelasta

Tutustuin Mikkoon aloittaessani lukion Ylöjärvellä vuonna 1975. Hän oli jo "iso poika", yli vuoden minua vanhempi ja paljon paremmin perillä yhteisistä harrastuksistamme, musiikista ja kirjallisuudesta. Hän soitti rockbändissä, oli näin toteuttanut haaveen, joka minullakin oli. Välitunneilla kokoonnuimme koulun tupakkaruutuun sauhuamaan näkemistämme elokuvista, kuulemistamme levyistä ja lukemistamme kirjoista. Mikko oli yleensä se, joka sanoi viimeisen sanan siitä, mikä oli hyvää ja mikä ei. Siellä me tutustuimme kulttuuriin: minä, Syrjät Martti ja Mikko ja Saarela. Mikko osasi jo tuolloin kirjoittaa lauluja. Hauskoja tekstejä, joissa oli tarina, nasevaa naljailua ja välillä jotain vakavampaakin. Hän osasi myös piirtää, ja ihan ensimmäiset keikkajulisteet ja itse painetut t-paidatkin oli koristeltu Mikon tekemin piirroksin. Mikko innostui punkrockista siinä, missä me muutkin. Hän oli johdattamassa ajatusta siihen, että sitäkään ei pidä ottaa liian vakavasti, vaan ilkikurinen pilke silmäkulmassa, välillä itselleenkin nauraen. Erinäisten sattumusten myötä ja Tampereen Tekulla pidetyn Ramones-konsertin innostamana syntyi nykymuotoinen, Mikon nimeämä Eppu Normaali. Pääsimme levyttämään, keikoille ja tekemään kaikkea sitä, mistä olimme haaveilleet. Kuten Mikko totesi pari vuotta sitten, olimme sunnuntailapsia. Suosio ei ollut koko kansan kattavaa, mutta sitä oli riittävästi elättämään meitä. Jatkuva keikkailu ei ollut Mikolle mieluisinta. Hän oli päässyt Helsingin yliopistoon ja päätti keskittyä opiskeluun. Mikon soittajan ura Eppu Normaalissa päättyi E-ääneen Köyliön Lallintalolla, mutta sanoittajan ja säveltäjän ura bändissä jatkui vielä kahden albumin verran. Helsingissä Mikko opiskeli, meni naimisiin ja aloitti yli 30 vuotta kestäneen avioliiton, josta syntyi kaksi lasta. Musiikkiakin syntyi. Organ, U-Bayou ja Freud, Marx, Engels & Jung olivat yhtyeitä, joissa Mikko vaikutti sekä soittajana että biisintekijänä. Oikeitakin töitä Mikko teki, muun muassa Maailmanmusiikin keskuksessa, toimittajana ja loppuvuosinaan lehtorina. Näinä vuosina tapasimme satunnaisesti, aina hyvissä merkeissä. Yhdessä myös esiinnyttiin, Isi mitä oli punk -konsertissa vuonna 1993, Mikon 50-vuotispäivillä vuonna 2008 ja vielä Eppu Normaalin juhlakonsertissa Ratinassa vuonna 2016. Mikon mietteitä ajastaan Eppu Normaalissa kuultiin myös Eput -elokuvassa. Viime vuonna yhteydenpito tiivistyi. Mikko oli sairastunut ja kuulumisia vaihdettiin taajaan. Heinäkuussa Mikko tuli käymään Ylöjärvellä vaimonsa Eevan kanssa. Kokoonnuimme kaikki puolisoinemme Martin luokse, söimme hyvin, joimme kahvia ja puhuimme tunteja menneestä ja nykyhetkestä, mutta aika vähän tulevasta. Tämän jälkeen Mikko jaksoi tulla vielä Alamökki -veistoksen paljastukseen. Kuulumisia vaihdettiin tämän jälkeen puhelimitse, sitten ei enää sitenkään, vaan Eeva viestitti Mikon voinnista. Mikko kuoli rauhallisesti nukkuessaan 11.1.2019. Ylöjärven raitti on sen jälkeen näyttänyt erilaiselta. Tuossa on talo, jossa Mikko asui lukioaikanaan. Tuossa oli ennen Työväentalo, jossa soitettiin ensimmäisiä keikkoja. Tuossa oli joskus Kievari-baari, johon pääsi, kun oli täyttänyt 18 vuotta. Silmissäni näen Mikon talsivan lumisateessa kumisaappaissaan. Mikko on poissa, vaikka ei kuitenkaan ole. Ilman Mikkoa ei nykyistäkään Eppu Normaalia olisi. Me kuulemme häntä radiossa, äänitteillä ja joka kerta, kun Eppu Normaali soittaa. Juha Torvinen Eppu Normaalin kitaristi ja Mikko Saarelan ystävä