Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

62-vuotiaana kuollut Pauli Heikkilä oli Pahkasian kantavia voimia

Monipuolinen taiteilija ja kulttuuripersoona Pauli Heikkilä kuoli vaikeaan sairauteen 16. tammikuuta. Hän oli 62-vuotias. Pauli syntyi Jämsässä 11. kesäkuuta 1956, mutta muutti jo kolmekuisena vanhempiensa mukana Helsingin Marjaniemeen. Helsingissä hän vietti myös nuoruutensa, joka Paulin itsensä mukaan oli välillä yksinäistä aikaa. Osin yksinäisyyden vuoksi uteliaasta pojasta tuli intohimoinen lukija, joka ahmi tietoa eri aloilta. Tampereelle Pauli tuli 1970-luvulla opiskelemaan tiedotusoppia. Tampereelle hän myös lopulta jäi, vaikka työskentelikin välillä toimittajana Helsingin Sanomissa . Maisterinpaperit Pauli sai vuonna 1990, kun hänen yhdessä Jukka Mikkolan kanssa kirjoittamansa pro gradu -työ Rock yleistyvänä kulttuurina valmistui. Paulin tunnetuin luomus on Pahkasika -lehdessä ilmestynyt sarjakuva Vanhat herrat , joka syntyi yhdessä Markku Paretskoin kanssa. Suositun sarjakuvan päähenkilöt olivat kovasti tekijöidensä näköisiä ja aikalaiset saattoivat tunnistaa piirroksista muitakin opiskelijapiireistä tuttuja hahmoja. Vanhoja herroja julkaistiin vuosina 1982–2002 ja vuonna 1998 sarjakuva toi Heikkilälle ja Paretskoille arvostetun Puupäähattu-palkinnon. Pauli alkoi avustaa legendaarista huumorilehteä Pahkasikaa jo vuonna 1977 ja oli vuosia lehden keskeisiä voimia. Piirtämisen ohella Pauli kirjoitti Pahkasikaan . Hän kunnostautui muun muassa parodioimalla herkullisesti tunnettujen kirjoittajien kuten Jukka Kajavan ja Peter von Baghin tyylejä. Esimerkiksi Kajavan tv-kritiikeille naureskeleva teksti Jäykkää, kulmikasta ja huonoa ohjelmaa on alansa valio. Vuonna 1984 Paulin piirteet tulivat monille tutuiksi, kun Markku Paretskoi keksi painaa kaverinsa uuden passikuvan Pahkasian kanteen. Pauli rakasti sarjakuvia, mutta vanhemmiten hän keskittyi kokeellisemman kuvataiteen tekemiseen ja piti useita näyttelyitä muun muassa ravintola Telakan tiloissa. Tyylillisesti Paulin taidetta voi kutsua eklektiseksi: kaikenlaista syntyi kollaaseista piirrosten kautta käsitetaiteeseen. Ymmärtääkseni Pauli ei koskaan varsinaisesti kaupitellut teoksiaan, mutta lahjoitti niitä ystävilleen. Kun tieto hänen kuolemastaan levisi, moni ystävä julkaisi Facebookissa kuvan Paulilta saamastaan muotokuvasta – ne ovat pelkistettyjä, mutta osuvia. Vuonna 2004 Pauli julkaisi romaanin Hibernaatti , joka sai varsin myönteisen vastaanoton. Kirjassa voi havaita vaikutteita Kurt Vonnegutilta , joka kuului Paulin suosikkeihin. Kirjan tyyli on vakavalla tavalla humoristinen, mikä kuvastaa Paulia myös ihmisenä. Hän oli tarvittaessa humoristi, mutta ei jatkuvasti vitsailevalla tavalla. Päinvastoin, oman kokemukseni mukaan Pauli suhtautui kaikkeen tekemiseensä pohjimmiltaan vakavasti. Romaania seurasivat yhdessä Hannu Parosen kanssa kirjoitettu runoteos Vuodentulot (2006) ja tekstikokoelma Likaiset ja puhtaat runot (2007). Laulajana Paulin kuuluisin saavutus on vuonna 1982 Kaukanapoissa-yhtyeen nimissä julkaistu single Yökerho , josta tuli rakastettu kulttiklassikko. Pauli myös suomensi monia suosikkikappaleitaan ja esitti niitä muun muassa Orkesteri Karibian ja Survival-yhtyeen keikoilla. Viime vuosina Paulia kuultiin usein solistina Tani Tamminen Big Bandin keikoilla Telakalla. Viimeisen kerran Pauli esiintyi kantaravintolassaan Telakalla viime kesänä Waldemar Walleniuksen syntymäpäivillä. Tuolloin hän lauloi Jo' Buddyn ja kumppaneiden säestyksellä John Lee Hookerin bluesklassikon Boom Boom, jonka kertosäe oli muutettu muotoon Wum Wum Walleniuksen vanhan lehden mukaan. Paulia jäävät kaipaamaan vaimo Outi , tyttäret Ulla ja Elsa sekä muut sukulaiset ja lukuisat ystävät. Kirjoittaja on Pauli Heikkilän ystävä