Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Vankkoja mielipiteitä ja varmaa tietoa on maailma täynnä, mutta nämä kolme lausetta toivoisin kuulevani useammin

1. Saatan olla väärässä. Koska viimeksi olet kuullut jonkun sanovan tai kirjoittavan näin sosiaalisessa mediassa, julkisessa keskustelussa, missään? Ei loukkaantuneena tai ivallisesti vaan ihan aidosti. "Ajattelen asiasta näin, mutta se ei välttämättä ole koko totuus." Sen verran harvinainen lause on, että sen kohdatessaan tekee mieli ottaa hattu päästä. Meillä ei vankoista mielipiteistä tai varmasta oikeassa olemisesta ole pulaa, sellaista riittää riesaksi asti. Virkistävää on, jos joku on ajatellut jotain asiaa ja todennut, ettei tiedä kaikkea varmaksi. Ei väärässä oleminen tai epävarmuus ole vaarallista. Vaarallista on, jos ei pidä väärässä olemista omalla kohdallaan mahdollisena. Jos ei tiedä, ettei tiedä. Silloin ei opi mitään. 2. Voisikohan sellainen toimia, että. Voi olla, että tästä lauseesta seuraa patsastelua parrasvaloissa, koska tuli pelastettua kansantalous – tai sitten pari työntäyteistä vuotta ennen konkurssia. Yleensä jotain vähemmän dramaattista toki, mutta yhtä kaikki mahdollisuus osallistua (epä)onnistumiseen. Tämän tietäen sanoisin silti vähintäänkin varovasti kyllä. Mikään ei kuole yhtä helposti kuin aluillaan oleva idea, joka törmää varmaan tietoon siitä, ettei tuollainen kyllä toimi. Siihen mainioon asenteeseen, että huolimatta siitä, ettei kukaan ole koskaan kokeillut, tiedän ettei se toimi, koska tiedän ettei se toimi. Kuulun tosin niihin ankeisiin ihmisiin, joilla on tapana tuoda esiin ideaan liittyviä käytännön ongelmia. Että on tämä ja tuokin pulma. Se ei kuitenkaan yleensä johdu siitä, että pitäisin ideaa huonona, päinvastoin. Yritän keksiä, miten se toteutetaan. Ymmärrän hyvin, että kaltaisissani ihmisissä pitäisi olla innostuu, mutta viikon viiveellä -varoitusteksti niitä varten, jotka innostuivat jo eilen huomisen ideoista. 3. Olen vähän miettinyt, että. Kun joku aloittaa näin, tekee totta vieköön mieli kuulla loputkin. Joskus on niin, että ihminen on miettinyt asiaa paljon enemmän kuin vähän, mutta ajatus ei ole ihan valmis. Se ehkä tarvitsee jonkun, jolle ajatuksen voi selittää. Jonkun, joka katsoo sitä eri kulmasta, kenties kysyy jonkin olennaisen kysymyksen. Ajatusten palloseinän. Olennaista tässä kaikessa on, että vaikka meitä kuinka opetetaan voittamaan väittelyitä ja argumentoimaan tiukasti, ei se ole niin tavattoman arvokasta. Me kyllä osaamme vängätä ja osoitella toistemme ajatuksista virheitä ja puutteita. Arvokkaampaa on kuunnella, mitä toinen sanoo ja yrittää ymmärtää hänet tahallaan oikein. Varsinkin keskeneräiset ja epävarmat ajatukset, sillä valmiita ja varmoja on maailma täynnä. Oikeasti kiehtovia ovat keskeneräiset – ajatukset, ideat ja ihmiset yhtä lailla. Niissä piilevät mahdollisuudet.