Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Raiskaus ei ole kenenkään kulttuuria. Se on kulttuurittomuutta.

Näinä aikoina on ollut pakko pohtia kysymyksiä eri kulttuureista. Esimerkiksi sitä, kuuluvatko tietyt törkeääkin törkeämmät rikokset joidenkin ihmisryhmien tai kansallisuuksien kulttuuriin. Pohdintaan pakottavat luonnollisesti uutiset Suomessa tapahtuneista raiskaus- ja ahdistelutapauksista. Niiden jälkeen monet tahot ovat vakuutelleet meille, että seksuaalirikokset ovat ikään kuin ihmisten etnisessä perimässä tai kansallisessa kulttuurisessa koodistossa. Tähän nähden teki iranilaistaustainen tutkija Alan Salehzadeh tärkeän havainnon MTV3:n uutislähetyksessä maanantai-iltana. "Raiskaus kaikkialla on raiskaus", hän sanoi ja huomautti, että muslimimaissa Somaliasta Lähi-itään asti raiskaajat teloitetaan. Teloitukset sinänsä ovat epäinhimillisiä, ja niiden soisi poistuvan oikeuskäytännöstä kaikkialta, missä kuolemanrangaistus on voimassa. Sellaisia maitahan ovat muiden muassa Kiina ja Yhdysvallat. Teloitusvaltiot ovat myös kulttuurisesti kovin erilaisia keskenään. Kyynisin maahanmuuttokriitikko voisi väittää, että raiskaajat tulevatkin pohjoisiin oikeusvaltioihin siksi, että täällä ei teloiteta. Ei kelpaa maailmanselitykseksi. Yhdysvalloissa murhataan suhteellisesti lähes maailmanennätystahtia siitä huolimatta, että siellä murhaajan todennäköisyys saada kuolemantuomio on korkea. Toinen tärkeä havainto löytyy tutkija-kansanedustaja Anna Kontulan (vas.) blogista: "En tiedä yhtään kulttuuria, jossa tuntemattomien alaikäisten tyttöjen raiskaamista pidettäisiin hyväksyttävänä. Päinvastoin, useimmissa maissa se on yksi ankarimmin sanktioiduista rikoksista. Raiskaajan voidaan siis olettaa olevan yksilöllisesti vastuussa teostaan kansallisuuteen katsomatta." Tappamisesta tai raiskaamisesta on siis turha tehdä "kulttuurikysymyksiä". On keskityttävä siihen, mikä on saanut yksilöt putoamaan moraalisilta raiteiltaan. Jos jokin kulttuurinen ongelma on, niin se on se, että joissakin maissa raiskaukseen syylliseksi löydetäänkin useimmiten uhri. Se voi selittää rikostilastojen eroja, joita ei ole vain kantasuomalaisten ja maahanmuuttajien vaan myös eri maista tulleiden ulkomaalaisten välillä. Ja koska eroja on muslimimaiden välilläkin, eroja voi pitää enemmänkin oikeuspoliittisina kuin kulttuurisina. Kysymys ei ole kulttuurista, vaan kulttuurittomuudesta. Tekojen takana on miehiä, pääosin nuoria miehiä, jotka ovat lähteneet juuriltaan ja päätyneet usein pitkään toimettomuuteen ja sosiaaliseen tyhjyyden tilaan. Ehkä monelle heistä ei ole ehtinyt kehittymään mitään "kulttuuria". Ei kotona, ei koulussa, ei työelämässä. Juuri tämän takia nyt tarvitaan kiihkotonta tutkimusta järkyttävien rikosten taustoista. Edelleenkin: seksuaalirikokset ovat törkeitä tekoja. Niiden uhrit elävät tekojen jättämien jälkien kanssa usein loppuelämänsä. Mitään puolusteltavaa ei teoissa ole. Mutta me, joilla "kulttuuria" on, ja jotka katsomme elävämme oikeusvaltiossa, voisimme olla tuomitsematta suoralta kädeltä kulttuurin ja taustan perusteella.