Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Kuukautisista saisi puhua avoimesti ja ääneen – ne vaikuttavat myös rakentamisen suunnitteluun

Luin HS:n Kuukausiliitteestä lyhyttä juttua, jossa toimittaja vertailee veden ja vessapaperin käyttöominaisuuksia ja ympäristövaikutuksia. Juttu etenee yleisestä yksilölliseen, mutta toimittajalta on jäänyt huomaamatta, että yleistä kuvatessaan hän nojaa joissain kohdin vain yksilölliseen kokemukseensa. Kun luin, että bideekäsisuihkuja käytetään ”lähinnä pöntön puhdistamiseen, ei pöntön käyttäjään”, teki mieli huutaa ääneen, että eikö toimittaja tunne ketään, jolla on kohtu. Sillä kohdussa on limakalvoa, joka noin kerran kuukaudessa hajoaa ja vuotaa ulos useiden päivien ajan. Noin puolet väestöstä kokee tämän vuosikymmenien ajan elämästään, ja veikkaan että moni muukin kuin minä pitää käsisuihkua varsin käyttökelpoisena kapineena. Pöntön puolestaan puhdistan vessaharjalla. Paljon jää elämästä ja maailmasta huomaamatta, jos kuvittelee oman kokemuksen ja näkemyksen olevan kaiken kattava. Kun esittää oman kokemuksen olevan laajempi totuus, häivyttää muut näkymättömiin. Kuukautisista pitää selvästi puhua enemmän ja avoimemmin, sillä kaikilla pitää olla aiheesta tietoa. Niiden vaikutukset eivät ole vain yksilöllisiä vaan myös yhteiskunnallisia, tässä tapauksessa vaikkapa rakennusteknisiä. Hätäisempi voisi esimerkiksi vetää virheellisen johtopäätöksen jutusta, että käsisuihkut ovat turhia, miksipä niitä asentamaan. Kun ystäväni Rosa Meriläinen ja Sanna Seiko Salo julkaisivat tietokirjan Ne – kuukautiskirja , eräs radiohaastattelija oli kummissaan: miksi hänen miehenä pitäisi tietää mitään kuukautisista. Hän mieluummin halusi naisen olevan mysteeri kuin ottaisi selvää tämän elämän realiteeteista. Itse toivoisin ensisijaisesti olevani ihminen, enkä mysteeri. Ihmisyys kun on tasa-arvoisen kohtelun edellytys. Hyvä keino kokemuksensa rajallisuuden ymmärtämiseen on lukea erilaisten tekijöiden kirjoja erilaisista aiheista. Kaunokirjallisuuden lukeminen kehittää tutkitusti empatiakykyä, sillä lukiessa voi oppia samastumaan erilaisiin hahmoihin. Monipuolinen lukeminen laajentaa ymmärrystä ihmisyyden moninaisesta kirjosta. Itse yritän jatkuvasti etsiä tekstejä, jotka kuvaisivat radikaalisti toisenlaisia kokemuksia kun mitä oma elämismaailmani tarjoaa. On mahtavaa saada uppoutua kirjan ajaksi jonkun toisen kokemusmaailmaan, oli kyse sitten fiktiosta tai muistelmista. Vinkkejä hyvistä kirjoista voi kysyä Tampereen kirjastojen rautaisilta ammattilaisilta tai etsiä vaikka netistä Helsingin kirjastojen Helmet-lukuhaasteen avulla. Kirjoittaja on tutkija ja taiteilija.