Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Uusi johtaja Otso Kautto nostaa TTT:n ja koko tamperelaisen näyttämötaiteen riman korkealle

Elämme tunteiden vuosisataa. Järkeilyllä ei välttämättä enää tehdä eniten rahaa, eivätkä ihmiset tavoittele ensisijaisesti faktatietoa. Elämys nousee tärkeimmäksi. Ilmiön voidaan väittää olevan seurausta internetin lopullisesta läpimurrosta, mikä on vain osatotuus. Me kaipaamme myös ”aitoja” elämyksiä. Tunteiden voittokulku on osaltaan myös vastapainoa materialismille ja konsumerismille. Vuodenvaihteessa suomalaiset jonottivat päästäkseen käymään uudessa helsinkiläisessä taidemuseossa. Jonottajat halusivat olla osana yhteisöllistä kokemusta, mutta yhtä lailla he olivat pyrkimässä esteettisen mielihyvän äärelle. Voisiko ilmiö toistua Tampereella? Jos niin käy, todennäköisin kohde on teatteri. Ja oikeastaan ilmiö on jo koettu ainakin kerran, kun Vuonna 85 –musikaali villitsi manserockin lumoissa kasvaneen sukupolven. Vuodenvaihteessa Tampereen Työväen Teatterin johtajana aloittanut Otso Kautto ainakin toivoo ellei jopa usko, että vastaavaa voi jälleen tapahtua. Mutta jos ja kun se tapahtuu, se on jotain muuta kuin neljän vuosikymmenen takaista populäärimusiikkia. Yksi Kautonkin johtoajatuksista kun on se, että menneistä menestyksistä voi ammentaa oppia ja teatterin kuuluukin olla yleisölähtöistä – mutta sen ei pidä pyrkiä miellyttämään eilistä yleisöä. Uudistuminen ja riskien ottaminen kuuluu siis edelleen kunnianhimoisen taiteen tekemiseen. Ja ennen kaikkea siihen kuuluu taidon ja intohimon yhdistelmä, joka parhaimmillaan kohtaa yleisön tarpeet. Viihtyminen ei ole kiellettyä, ja viihtymiseen kuuluu muutakin kuin nauramista. Tamperelaiseen teatteriin ei tarvita sen enempää elitismiä kuin laskelmoitua populismiakaan. Tamperelaiset teatterit ovat yhteistyökumppaneita enemmän kuin kilpailijoita. Taso mitataan yhä enemmän kansainvälisessä vertailussa. Jokseenkin noin voi tulkita TTT:n uuden vetäjän pyrkimyksiä, joita on enemmänkin. Niiden perusteella Suomen teatteripääkaupunki ansaitsee myös hallinnollisen pääkaupungin Helsingin tuen, edellyttäen toki että lupaukset Tampereella pidetään. Teatteria tehdään kustannustehokkaasti, ja tekijät ovat välillä liiankin kovilla. Jos TTT:n asemaa kansallisnäyttämönä ja sitä kautta sen valtiontukia taas kerran ryhdytään uhkaamaan, se ei ole kannustamista vaan kiristämistä. Siitä ei yleensä hyvää seuraa.