Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Vaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Kaikkein pienituloisimmat maksavat suhteessa eniten arvonlisäveroa

Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen mukaan pienituloisimmat ihmiset maksavat arvonlisäveroa (alv) suhteessa kaikkein eniten Suomessa. Arvonlisäverot olivat vuonna 2016 jopa 12 prosenttia pienituloisimpien bruttotuloista, kun suurituloisimman ryhmän tuloista osuus oli viisi prosenttia. Tilastokeskuksen Tulot ja elinolot -vastuualueen yliaktuaari Tuomas Parikka toteaa asiantuntija-artikkelissa an, että arvonlisäverot kohdistuvat voimakkaasti juuri pienituloisimpiin, sillä jo toiseksi pienituloisimpien ryhmään siirryttäessä alvin osuus laskee kahdestatoista yhdeksään. Muiden ryhmien välillä näin tiukkaa eroa ei ole, sillä prosentuaaliset erot tasaantuvat ensimmäisen tuloluokan jälkeen muiden tuloluokkien välillä. Esimerkiksi kolmannen ja kaikkein eniten tienaavan tulo­ryhmän erot vaihtelevat vain prosentin sisällä. ”Jokaisen on kulutettava, ja pieni­tuloisella kulutuksen –ja siten myös arvonlisä­veron –osuus tuloista on suurempi”, Parikka kirjoittaa. Jyrsii verotuksen progressiivisuutta Artikkelissaan Parikka sanoo, että arvonlisäveron jyrkkä kohdistuminen pienituloisimpiin heikentää Suomen verojen progressiivista luonnetta eli periaatetta, että verotus jakautuu tulojen mukaan ja tasapainottaa tuloeroja. Arvonlisävero on noussut kaikissa veroluokista vuodesta 2012 prosenttiyksikön. Kulutuksen verottamista on perusteltu esimerkiksi työllisyysvaikutuksilla: on uskottu, että samalla työn verotusta laskemalla parannetaan työn tarjontaa. Parikka kirjoittaa kuitenkin, että tästä ei ole tutkimustietoa. Parikka ei ole tarkastellut analyysissä valmisteveroa, jota on kohdistettu esimerkiksi tupakka-, alkoholi- ja virvoitusjuomatuotteisiin sekä polttoaineisiin. Hän arvioi, että valmistevero voi ennestään kärjistää verotuksen jakautumista suhteessa tuloihin eri tuloluokissa. ”Hyvässä vero­järjestelmässä on tehokkuuden lisäksi kyse siitä, mitä pidetään reiluna ja oikeuden­mukaisena, mikä on etu­päässä poliittinen kysymys”, yliaktuaari tiivistää.