Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Yksinäisyys voi tuntua musertavalta, vaikka ohjelmaa on paljon ja ihmisiä ympärillä – yllättävä havainto palvelutaloista

Muistan helpotuksen tunteen, kun yksin asunut, yli 90-vuotias sukulaiseni muutti palvelutaloon. Nyt hänellä olisi hoivan lisäksi ohjelmaa ja juttuseuraa. Sukulaiseni on nyt kuollut, enkä tiedä, mitä hän elämästään palvelutalossa syvimmältään ajatteli. Hoito oli hyvää, mutta tunsiko hän itsensä yksinäiseksi? Vanhustyön keskusliiton Ystäväpiiri-toiminnan päällikkö Anu Jansson on väitöskirjaa tehdessään havainnut, että palvelutaloissa yksinäisyyttä koetaan yllättävän paljon ja hyvin voimakkaasti. Yksinäisyys voi tuntua pohjattomalta, vaikka asukkaan kalenterissa on jokaiselle päivälle merkintöjä ohjelmasta, hoidoista ja vierailuista. Sama vaivaa Janssonin havaintojen mukaan monia aina menossa olevia eläkeläisiä. He kertovat täyttävänsä kalenteriaan, koska sen kuuluu olla täynnä. Kriittisen ikääntymistutkimuksen eturivin nimiin kuuluva Stephen Katz on kuvaillut jatkuvan aktiivisuuden eetosta busy bodies -ilmiöksi. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä kaikkea sen takana lopulta on. Kuinka paljon jatkuva touhuaminen kumpuaa hyväksymisen hakemisesta, pärjäämisen osoittamisesta ja tyhjyyden täyttämisestä? Gerontologina Jansson toki allekirjoittaa sen, että omien tavoitteiden mukainen aktiivisuus tuo sisältöä elämään, suojaa ja pitää elinvoimaisena. Hän on silti tehnyt hätkähdyttävän havainnon siitä, että ihmisen omat kokemukset voivat jäädä jatkuvan suorittamisen ja puurtamisen alle niin, että olo voi olla hyvinkin yksinäinen. Yksinäisyys on yksilöllinen, aikaan ja paikkaan sidoksissa oleva, hyvin henkilökohtainen tunne ja kokemus. Se ei näy päälle. Omaa yksinäisyyttä ei välttämättä haluta paljastaa. Yksi syy voi olla se, että me muut sorrumme helposti vähättelemään yksinäisyyden kokemusta. Älä nyt hulluja puhu, sinullahan on niin paljon ystäviä ja ohjelmaa. Kuulostaako tutulta? Jansson on huomannut, että omaa yksinäisyyden kokemusta voidaan väheksyä kovastikin. Eräs haastateltava kertoi tutkijalle yksinäisyydestään hyvin koskettavasti. Lopulta hän kysyi, että "mahtaakohan tämä nyt olla ollenkaan sitä oikeaa yksinäisyyttä, jota haetaan". Yksinäisyys liittyy kokemukseen siitä, ettei itsellä ole elämän merkitykselliseksi tekevää ihmissuhdetta ja vastavuoroisesti suhdetta, jossa voisi olla merkityksellinen toiselle ja samalla itselleen. Janssonin mukaan keskeistä ei ole se, kuinka usein on kontakteja toisiin. Merkityksellisempää on se, täyttävätkö ihmissuhteet omat odotukset. Yksinäisin ei siis välttämättä olekaan se, joka ulkopuolisen silmin jää neljän seinän sisälle. Tätä ei Janssonin mielestä vielä ymmärretä tarpeeksi.